vannua

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *vannudak. Cognates include Finnish vannoa and Estonian vanduda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnːuɑ/, [ˈʋɑnːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnːuɑ/, [ˈʋɑnːuɑ]
• Rhymes: -ɑnːoː, -ɑnːuɑ
• Hyphenation: van‧nu‧a

Verb

vannua

1. (intransitive) to swear (an oath)

Conjugation

Conjugation of vannua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vannun	en vannu	1st singular	oon vannunt, oon vannunut	en oo vannunt, en oo vannunut
2nd singular	vannut	et vannu	2nd singular	oot vannunt, oot vannunut	et oo vannunt, et oo vannunut
3rd singular	vannuu	ei vannu	3rd singular	ono vannunt, ono vannunut	ei oo vannunt, ei oo vannunut
1st plural	vannumma	emmä vannu	1st plural	oomma vannuneet	emmä oo vannuneet
2nd plural	vannutta	että vannu	2nd plural	ootta vannuneet	että oo vannuneet
3rd plural	vannuut1), vannuvat2), vannutaa	evät vannu, ei vannuta	3rd plural	ovat vannuneet	evät oo vannuneet, ei oo vannuttu
impersonal	vannutaa	ei vannuta	impersonal	ono vannuttu	ei oo vannuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vannuin	en vannunt, en vannunut	1st singular	olin vannunt, olin vannunut	en olt vannunt, en olt vannunut
2nd singular	vannuit	et vannunt, et vannunut	2nd singular	olit vannunt, olit vannunut	et olt vannunt, et olt vannunut
3rd singular	vannui	ei vannunt, ei vannunut	3rd singular	oli vannunt, oli vannunut	ei olt vannunt, ei olt vannunut
1st plural	vannuimma	emmä vannuneet	1st plural	olimma vannuneet	emmä olleet vannuneet
2nd plural	vannuitta	että vannuneet	2nd plural	olitta vannuneet	että olleet vannuneet
3rd plural	vannuit1), vannuivat2), vannuttii	evät vannuneet, ei vannuttu	3rd plural	olivat vannuneet	evät olleet vannuneet, ei olt vannuttu
impersonal	vannuttii	ei vannuttu	impersonal	oli vannuttu	ei olt vannuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vannuisin	en vannuis	1st singular	olisin vannunt, olisin vannunut	en olis vannunt, en olis vannunut
2nd singular	vannuisit, vannuist1)	et vannuis	2nd singular	olisit vannunt, olisit vannunut	et olis vannunt, et olis vannunut
3rd singular	vannuis	ei vannuis	3rd singular	olis vannunt, olis vannunut	ei olis vannunt, ei olis vannunut
1st plural	vannuisimma	emmä vannuis	1st plural	olisimma vannuneet	emmä olis vannuneet
2nd plural	vannuisitta	että vannuis	2nd plural	olisitta vannuneet	että olis vannuneet
3rd plural	vannuisiit1), vannuisivat2), vannuttais	evät vannuis, ei vannuttais	3rd plural	olisivat vannuneet	evät olis vannuneet, ei olis vannuttu
impersonal	vannuttais	ei vannuttais	impersonal	olis vannuttu	ei olis vannuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vannu	elä vannu	2nd singular	oo vannunt, oo vannunut	elä oo vannunt, elä oo vannunut
3rd singular	vannukoo	elköö vannuko	3rd singular	olkoo vannunt, olkoo vannunut	elköö olko vannunt, elköö olko vannunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vannukaa	elkää vannuko	2nd plural	olkaa vannuneet	elkää olko vannuneet
3rd plural	vannukoot	elkööt vannuko, elköö vannuttako	3rd plural	olkoot vannuneet	elkööt olko vannuneet, elköö olko vannuttu
impersonal	vannuttakkoo	elköö vannuttako	impersonal	olkoo vannuttu	elköö olko vannuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vannunen	en vannune
2nd singular	vannunet	et vannune
3rd singular	vannunoo	ei vannune
1st plural	vannunemma	emmä vannune
2nd plural	vannunetta	että vannune
3rd plural	vannunoot	evät vannune, ei vannuttane
impersonal	vannuttannoo	ei vannuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vannua	present	vannuva	vannuttava
2nd	inessive	vannujees	past	vannunt, vannunut	vannuttu
	instructive	vannuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vannukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vannumaa
	inessive	vannumaas
	elative	vannumast
	abessive	vannumata
4th	nominative	vannumiin
	partitive	vannumista, vannumist

Etymology 2

From Proto-Finnic *vanudak. Cognates include Finnish vanua and Estonian vanuda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnuɑ/, [ˈʋɑnːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnuɑ/, [ˈʋɑnˑuɑ]
• Rhymes: -ɑnoː, -ɑnuɑ
• Hyphenation: van‧nu‧a

Verb

vannua

1. (transitive) to felt (wool)

Conjugation

Conjugation of vannua (type 1/ampua, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanun	en vanu	1st singular	oon vanunt, oon vanunut	en oo vanunt, en oo vanunut
2nd singular	vanut	et vanu	2nd singular	oot vanunt, oot vanunut	et oo vanunt, et oo vanunut
3rd singular	vannuu	ei vanu	3rd singular	ono vanunt, ono vanunut	ei oo vanunt, ei oo vanunut
1st plural	vanumma	emmä vanu	1st plural	oomma vanuneet	emmä oo vanuneet
2nd plural	vanutta	että vanu	2nd plural	ootta vanuneet	että oo vanuneet
3rd plural	vannuut1), vanuvat2), vanutaa	evät vanu, ei vanuta	3rd plural	ovat vanuneet	evät oo vanuneet, ei oo vanuttu
impersonal	vanutaa	ei vanuta	impersonal	ono vanuttu	ei oo vanuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanuin	en vanunt, en vanunut	1st singular	olin vanunt, olin vanunut	en olt vanunt, en olt vanunut
2nd singular	vanuit	et vanunt, et vanunut	2nd singular	olit vanunt, olit vanunut	et olt vanunt, et olt vanunut
3rd singular	vanui	ei vanunt, ei vanunut	3rd singular	oli vanunt, oli vanunut	ei olt vanunt, ei olt vanunut
1st plural	vanuimma	emmä vanuneet	1st plural	olimma vanuneet	emmä olleet vanuneet
2nd plural	vanuitta	että vanuneet	2nd plural	olitta vanuneet	että olleet vanuneet
3rd plural	vannuit1), vanuivat2), vanuttii	evät vanuneet, ei vanuttu	3rd plural	olivat vanuneet	evät olleet vanuneet, ei olt vanuttu
impersonal	vanuttii	ei vanuttu	impersonal	oli vanuttu	ei olt vanuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanuisin	en vanuis	1st singular	olisin vanunt, olisin vanunut	en olis vanunt, en olis vanunut
2nd singular	vanuisit, vannuist1)	et vanuis	2nd singular	olisit vanunt, olisit vanunut	et olis vanunt, et olis vanunut
3rd singular	vanuis	ei vanuis	3rd singular	olis vanunt, olis vanunut	ei olis vanunt, ei olis vanunut
1st plural	vanuisimma	emmä vanuis	1st plural	olisimma vanuneet	emmä olis vanuneet
2nd plural	vanuisitta	että vanuis	2nd plural	olisitta vanuneet	että olis vanuneet
3rd plural	vanuisiit1), vanuisivat2), vanuttais	evät vanuis, ei vanuttais	3rd plural	olisivat vanuneet	evät olis vanuneet, ei olis vanuttu
impersonal	vanuttais	ei vanuttais	impersonal	olis vanuttu	ei olis vanuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vanu	elä vanu	2nd singular	oo vanunt, oo vanunut	elä oo vanunt, elä oo vanunut
3rd singular	vanukoo	elköö vanuko	3rd singular	olkoo vanunt, olkoo vanunut	elköö olko vanunt, elköö olko vanunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vanukaa	elkää vanuko	2nd plural	olkaa vanuneet	elkää olko vanuneet
3rd plural	vanukoot	elkööt vanuko, elköö vanuttako	3rd plural	olkoot vanuneet	elkööt olko vanuneet, elköö olko vanuttu
impersonal	vanuttakkoo	elköö vanuttako	impersonal	olkoo vanuttu	elköö olko vanuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vanunen	en vanune
2nd singular	vanunet	et vanune
3rd singular	vanunoo	ei vanune
1st plural	vanunemma	emmä vanune
2nd plural	vanunetta	että vanune
3rd plural	vanunoot	evät vanune, ei vanuttane
impersonal	vanuttannoo	ei vanuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vannua	present	vanuva	vanuttava
2nd	inessive	vanujees	past	vanunt, vanunut	vanuttu
	instructive	vannuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vanukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vanumaa
	inessive	vanumaas
	elative	vanumast
	abessive	vanumata
4th	nominative	vanumiin
	partitive	vanumista, vanumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639