vinguttaa

Finnish

Etymology

vinkua +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiŋːutːɑːˣ/, [ˈʋiŋːut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -iŋːutːɑː
• Syllabification^(key): vin‧gut‧taa

Verb

vinguttaa (transitive, usually atelic)

1. to make (something) squeak
2. (colloquial) to use heavily
3. (of credit card) to flex

   vinguttaa luottokorttia ― to flex a credit card

Conjugation

Inflection of vinguttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vingutan	en vinguta	1st sing.	olen vinguttanut	en ole vinguttanut
2nd sing.		vingutat	et vinguta	2nd sing.	olet vinguttanut	et ole vinguttanut
3rd sing.		vinguttaa	ei vinguta	3rd sing.	on vinguttanut	ei ole vinguttanut
1st plur.		vingutamme	emme vinguta	1st plur.	olemme vinguttaneet	emme ole vinguttaneet
2nd plur.		vingutatte	ette vinguta	2nd plur.	olette vinguttaneet	ette ole vinguttaneet
3rd plur.		vinguttavat	eivät vinguta	3rd plur.	ovat vinguttaneet	eivät ole vinguttaneet
passive		vingutetaan	ei vinguteta	passive	on vingutettu	ei ole vingutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vingutin	en vinguttanut	1st sing.	olin vinguttanut	en ollut vinguttanut
2nd sing.		vingutit	et vinguttanut	2nd sing.	olit vinguttanut	et ollut vinguttanut
3rd sing.		vingutti	ei vinguttanut	3rd sing.	oli vinguttanut	ei ollut vinguttanut
1st plur.		vingutimme	emme vinguttaneet	1st plur.	olimme vinguttaneet	emme olleet vinguttaneet
2nd plur.		vingutitte	ette vinguttaneet	2nd plur.	olitte vinguttaneet	ette olleet vinguttaneet
3rd plur.		vinguttivat	eivät vinguttaneet	3rd plur.	olivat vinguttaneet	eivät olleet vinguttaneet
passive		vingutettiin	ei vingutettu	passive	oli vingutettu	ei ollut vingutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinguttaisin	en vinguttaisi	1st sing.	olisin vinguttanut	en olisi vinguttanut
2nd sing.		vinguttaisit	et vinguttaisi	2nd sing.	olisit vinguttanut	et olisi vinguttanut
3rd sing.		vinguttaisi	ei vinguttaisi	3rd sing.	olisi vinguttanut	ei olisi vinguttanut
1st plur.		vinguttaisimme	emme vinguttaisi	1st plur.	olisimme vinguttaneet	emme olisi vinguttaneet
2nd plur.		vinguttaisitte	ette vinguttaisi	2nd plur.	olisitte vinguttaneet	ette olisi vinguttaneet
3rd plur.		vinguttaisivat	eivät vinguttaisi	3rd plur.	olisivat vinguttaneet	eivät olisi vinguttaneet
passive		vingutettaisiin	ei vingutettaisi	passive	olisi vingutettu	ei olisi vingutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vinguta	älä vinguta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vinguttakoon	älköön vinguttako	3rd sing.	olkoon vinguttanut	älköön olko vinguttanut
1st plur.		vinguttakaamme	älkäämme vinguttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vinguttakaa	älkää vinguttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vinguttakoot	älkööt vinguttako	3rd plur.	olkoot vinguttaneet	älkööt olko vinguttaneet
passive		vingutettakoon	älköön vingutettako	passive	olkoon vingutettu	älköön olko vingutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinguttanen	en vinguttane	1st sing.	lienen vinguttanut	en liene vinguttanut
2nd sing.		vinguttanet	et vinguttane	2nd sing.	lienet vinguttanut	et liene vinguttanut
3rd sing.		vinguttanee	ei vinguttane	3rd sing.	lienee vinguttanut	ei liene vinguttanut
1st plur.		vinguttanemme	emme vinguttane	1st plur.	lienemme vinguttaneet	emme liene vinguttaneet
2nd plur.		vinguttanette	ette vinguttane	2nd plur.	lienette vinguttaneet	ette liene vinguttaneet
3rd plur.		vinguttanevat	eivät vinguttane	3rd plur.	lienevät vinguttaneet	eivät liene vinguttaneet
passive		vingutettaneen	ei vingutettane	passive	lienee vingutettu	ei liene vingutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vinguttaa		present	vinguttava	vingutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinguttaakseni vinguttaaksemme 2nd vinguttaaksesi vinguttaaksenne 3rd vinguttaakseen vinguttaaksensa		past	vinguttanut	vingutettu
2nd	inessive2	vinguttaessa	vingutettaessa	agent3	vinguttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinguttaessani vinguttaessamme 2nd vinguttaessasi vinguttaessanne 3rd vinguttaessaan vinguttaessansa		negative	vinguttamaton
	instructive	vinguttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form vinguttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vinguttamassa	—
	elative	vinguttamasta	—
	illative	vinguttamaan	—
	adessive	vinguttamalla	—
	abessive	vinguttamatta	—
	instructive	vinguttaman	vingutettaman
4th4	verbal noun	vinguttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinguttamaisillani vinguttamaisillamme 2nd vinguttamaisillasi vinguttamaisillanne 3rd vinguttamaisillaan vinguttamaisillansa

Derived terms

• vingutella
• vinguttaja
• vinguttaminen
• vingutus

 

Related terms

• vinkua (intr.)
• vingunta

Further reading

• “vinguttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From vinkua (“to squeal”) +‎ -ttaa. Akin to Finnish vinguttaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiŋɡutːɑː/, [ˈʋiŋɡətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiŋɡutːɑː/, [ˈʋiŋɡ̊utːɑː]
• Rhymes: -iŋɡutːɑː
• Hyphenation: vin‧gut‧taa

Verb

vinguttaa

1. (transitive) to make squeal

Conjugation

Conjugation of vinguttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingutan	en vinguta	1st singular	oon vinguttant, oon vinguttanut	en oo vinguttant, en oo vinguttanut
2nd singular	vingutat	et vinguta	2nd singular	oot vinguttant, oot vinguttanut	et oo vinguttant, et oo vinguttanut
3rd singular	vinguttaa	ei vinguta	3rd singular	ono vinguttant, ono vinguttanut	ei oo vinguttant, ei oo vinguttanut
1st plural	vingutamma	emmä vinguta	1st plural	oomma vinguttanneet	emmä oo vinguttanneet
2nd plural	vingutatta	että vinguta	2nd plural	ootta vinguttanneet	että oo vinguttanneet
3rd plural	vinguttaat1), vinguttavat2), vingutettaa	evät vinguta, ei vinguteta	3rd plural	ovat vinguttanneet	evät oo vinguttanneet, ei oo vingutettu
impersonal	vingutettaa	ei vinguteta	impersonal	ono vingutettu	ei oo vingutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingutin	en vinguttant, en vinguttanut	1st singular	olin vinguttant, olin vinguttanut	en olt vinguttant, en olt vinguttanut
2nd singular	vingutit	et vinguttant, et vinguttanut	2nd singular	olit vinguttant, olit vinguttanut	et olt vinguttant, et olt vinguttanut
3rd singular	vingutti	ei vinguttant, ei vinguttanut	3rd singular	oli vinguttant, oli vinguttanut	ei olt vinguttant, ei olt vinguttanut
1st plural	vingutimma	emmä vinguttanneet	1st plural	olimma vinguttanneet	emmä olleet vinguttanneet
2nd plural	vingutitta	että vinguttanneet	2nd plural	olitta vinguttanneet	että olleet vinguttanneet
3rd plural	vinguttiit1), vinguttivat2), vingutettii	evät vinguttanneet, ei vingutettu	3rd plural	olivat vinguttanneet	evät olleet vinguttanneet, ei olt vingutettu
impersonal	vingutettii	ei vingutettu	impersonal	oli vingutettu	ei olt vingutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vinguttaisin	en vinguttais	1st singular	olisin vinguttant, olisin vinguttanut	en olis vinguttant, en olis vinguttanut
2nd singular	vinguttaisit, vinguttaist1)	et vinguttais	2nd singular	olisit vinguttant, olisit vinguttanut	et olis vinguttant, et olis vinguttanut
3rd singular	vinguttais	ei vinguttais	3rd singular	olis vinguttant, olis vinguttanut	ei olis vinguttant, ei olis vinguttanut
1st plural	vinguttaisimma	emmä vinguttais	1st plural	olisimma vinguttanneet	emmä olis vinguttanneet
2nd plural	vinguttaisitta	että vinguttais	2nd plural	olisitta vinguttanneet	että olis vinguttanneet
3rd plural	vinguttaisiit1), vinguttaisivat2), vingutettais	evät vinguttais, ei vingutettais	3rd plural	olisivat vinguttanneet	evät olis vinguttanneet, ei olis vingutettu
impersonal	vingutettais	ei vingutettais	impersonal	olis vingutettu	ei olis vingutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vinguta	elä vinguta	2nd singular	oo vinguttant, oo vinguttanut	elä oo vinguttant, elä oo vinguttanut
3rd singular	vinguttakkoo	elköö vinguttako	3rd singular	olkoo vinguttant, olkoo vinguttanut	elköö olko vinguttant, elköö olko vinguttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vinguttakkaa	elkää vinguttako	2nd plural	olkaa vinguttanneet	elkää olko vinguttanneet
3rd plural	vinguttakkoot	elkööt vinguttako, elköö vingutettako	3rd plural	olkoot vinguttanneet	elkööt olko vinguttanneet, elköö olko vingutettu
impersonal	vingutettakoo	elköö vingutettako	impersonal	olkoo vingutettu	elköö olko vingutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vinguttanen	en vinguttane
2nd singular	vinguttanet	et vinguttane
3rd singular	vinguttannoo	ei vinguttane
1st plural	vinguttanemma	emmä vinguttane
2nd plural	vinguttanetta	että vinguttane
3rd plural	vinguttannoot	evät vinguttane, ei vingutettane
impersonal	vingutettanoo	ei vingutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vinguttaa	present	vinguttava	vingutettava
2nd	inessive	vinguttaes	past	vinguttant, vinguttanut	vingutettu
	instructive	vinguttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vinguttakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vinguttammaa
	inessive	vinguttamas
	elative	vinguttamast
	abessive	vinguttamata
4th	nominative	vinguttamiin
	partitive	vinguttamista, vinguttamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668