vinkua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vinkudak, ultimately onomatopoeic. Cognate with Estonian vinguma, Livonian vingõ and Veps vinkta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiŋkuɑˣ/, [ˈʋiŋkuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iŋkuɑ
• Syllabification^(key): vin‧ku‧a

Verb

vinkua (intransitive)

1. to squeal, squeak
2. to whine (to complain or protest in a childish manner or about trivial things)

   Kelly vinkui, että pomo pakotti hänet pitämään kravattia.

   Kelly was whining that the boss made him put on his tie.

3. (of credit card) to flex

   see also vinguttaa (“to flex”) (transitive)

   Nyt ei olla järkeviä - pannaan luottokortti vinkumaan!

   Let's not be prudent now, let's flex the old credit card! (lit. "let's make the credit card squeak"

Conjugation

Inflection of vinkua (Kotus type 52*G/sanoa, nk-ng gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vingun	en vingu	1st sing.	olen vinkunut	en ole vinkunut
2nd sing.		vingut	et vingu	2nd sing.	olet vinkunut	et ole vinkunut
3rd sing.		vinkuu	ei vingu	3rd sing.	on vinkunut	ei ole vinkunut
1st plur.		vingumme	emme vingu	1st plur.	olemme vinkuneet	emme ole vinkuneet
2nd plur.		vingutte	ette vingu	2nd plur.	olette vinkuneet	ette ole vinkuneet
3rd plur.		vinkuvat	eivät vingu	3rd plur.	ovat vinkuneet	eivät ole vinkuneet
passive		vingutaan	ei vinguta	passive	on vinguttu	ei ole vinguttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinguin	en vinkunut	1st sing.	olin vinkunut	en ollut vinkunut
2nd sing.		vinguit	et vinkunut	2nd sing.	olit vinkunut	et ollut vinkunut
3rd sing.		vinkui	ei vinkunut	3rd sing.	oli vinkunut	ei ollut vinkunut
1st plur.		vinguimme	emme vinkuneet	1st plur.	olimme vinkuneet	emme olleet vinkuneet
2nd plur.		vinguitte	ette vinkuneet	2nd plur.	olitte vinkuneet	ette olleet vinkuneet
3rd plur.		vinkuivat	eivät vinkuneet	3rd plur.	olivat vinkuneet	eivät olleet vinkuneet
passive		vinguttiin	ei vinguttu	passive	oli vinguttu	ei ollut vinguttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinkuisin	en vinkuisi	1st sing.	olisin vinkunut	en olisi vinkunut
2nd sing.		vinkuisit	et vinkuisi	2nd sing.	olisit vinkunut	et olisi vinkunut
3rd sing.		vinkuisi	ei vinkuisi	3rd sing.	olisi vinkunut	ei olisi vinkunut
1st plur.		vinkuisimme	emme vinkuisi	1st plur.	olisimme vinkuneet	emme olisi vinkuneet
2nd plur.		vinkuisitte	ette vinkuisi	2nd plur.	olisitte vinkuneet	ette olisi vinkuneet
3rd plur.		vinkuisivat	eivät vinkuisi	3rd plur.	olisivat vinkuneet	eivät olisi vinkuneet
passive		vinguttaisiin	ei vinguttaisi	passive	olisi vinguttu	ei olisi vinguttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vingu	älä vingu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vinkukoon	älköön vinkuko	3rd sing.	olkoon vinkunut	älköön olko vinkunut
1st plur.		vinkukaamme	älkäämme vinkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vinkukaa	älkää vinkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vinkukoot	älkööt vinkuko	3rd plur.	olkoot vinkuneet	älkööt olko vinkuneet
passive		vinguttakoon	älköön vinguttako	passive	olkoon vinguttu	älköön olko vinguttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vinkunen	en vinkune	1st sing.	lienen vinkunut	en liene vinkunut
2nd sing.		vinkunet	et vinkune	2nd sing.	lienet vinkunut	et liene vinkunut
3rd sing.		vinkunee	ei vinkune	3rd sing.	lienee vinkunut	ei liene vinkunut
1st plur.		vinkunemme	emme vinkune	1st plur.	lienemme vinkuneet	emme liene vinkuneet
2nd plur.		vinkunette	ette vinkune	2nd plur.	lienette vinkuneet	ette liene vinkuneet
3rd plur.		vinkunevat	eivät vinkune	3rd plur.	lienevät vinkuneet	eivät liene vinkuneet
passive		vinguttaneen	ei vinguttane	passive	lienee vinguttu	ei liene vinguttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vinkua		present	vinkuva	vinguttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinkuakseni vinkuaksemme 2nd vinkuaksesi vinkuaksenne 3rd vinkuakseen vinkuaksensa		past	vinkunut	vinguttu
2nd	inessive2	vinkuessa	vinguttaessa	agent3	vinkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinkuessani vinkuessamme 2nd vinkuessasi vinkuessanne 3rd vinkuessaan vinkuessansa		negative	vinkumaton
	instructive	vinkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vinkumassa	—
	elative	vinkumasta	—
	illative	vinkumaan	—
	adessive	vinkumalla	—
	abessive	vinkumatta	—
	instructive	vinkuman	vinguttaman
4th4	verbal noun	vinkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vinkumaisillani vinkumaisillamme 2nd vinkumaisillasi vinkumaisillanne 3rd vinkumaisillaan vinkumaisillansa

Synonyms

• (whine): kitistä, narista, valittaa, marmattaa

Derived terms

• vingahtaa
• vingunta
• vinguttaa
• vinkaista
• vinku
• vinkuminen
• vinkuna

 

compounds

• vinkuintiaani

 

Related terms

• vingahtaa
• vingunta
• vinguttaa (transitive)
• vinka
• vinkaista
• Vinku-Intia
• vinkuna

See also

• viheltää (to whistle)

Further reading

• “vinkua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• kinuva, kuivan, kuvain, kuvina

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vinkudak, of onomatopoeic origin. Cognates include Finnish vinkua and Estonian vinguda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiŋkuɑ/, [ˈʋiŋko̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiŋkuɑ/, [ˈʋiŋkuɑ]
• Rhymes: -iŋkoː, -iŋkuɑ
• Hyphenation: vin‧ku‧a

Verb

vinkua

1. (intransitive) to squeal
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 60:

     Taas jo metsääs saha vinkuu.

     The saw is already squealing again.

Conjugation

Conjugation of vinkua (type 1/ampua, nk-ng gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingun	en vingu	1st singular	oon vinkunt, oon vinkunut	en oo vinkunt, en oo vinkunut
2nd singular	vingut	et vingu	2nd singular	oot vinkunt, oot vinkunut	et oo vinkunt, et oo vinkunut
3rd singular	vinkuu	ei vingu	3rd singular	ono vinkunt, ono vinkunut	ei oo vinkunt, ei oo vinkunut
1st plural	vingumma	emmä vingu	1st plural	oomma vinkuneet	emmä oo vinkuneet
2nd plural	vingutta	että vingu	2nd plural	ootta vinkuneet	että oo vinkuneet
3rd plural	vinkuut1), vinkuvat2), vingutaa	evät vingu, ei vinguta	3rd plural	ovat vinkuneet	evät oo vinkuneet, ei oo vinguttu
impersonal	vingutaa	ei vinguta	impersonal	ono vinguttu	ei oo vinguttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vinguin	en vinkunt, en vinkunut	1st singular	olin vinkunt, olin vinkunut	en olt vinkunt, en olt vinkunut
2nd singular	vinguit	et vinkunt, et vinkunut	2nd singular	olit vinkunt, olit vinkunut	et olt vinkunt, et olt vinkunut
3rd singular	vinkui	ei vinkunt, ei vinkunut	3rd singular	oli vinkunt, oli vinkunut	ei olt vinkunt, ei olt vinkunut
1st plural	vinguimma	emmä vinkuneet	1st plural	olimma vinkuneet	emmä olleet vinkuneet
2nd plural	vinguitta	että vinkuneet	2nd plural	olitta vinkuneet	että olleet vinkuneet
3rd plural	vinkuit1), vinkuivat2), vinguttii	evät vinkuneet, ei vinguttu	3rd plural	olivat vinkuneet	evät olleet vinkuneet, ei olt vinguttu
impersonal	vinguttii	ei vinguttu	impersonal	oli vinguttu	ei olt vinguttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vinkuisin	en vinkuis	1st singular	olisin vinkunt, olisin vinkunut	en olis vinkunt, en olis vinkunut
2nd singular	vinkuisit, vinkuist1)	et vinkuis	2nd singular	olisit vinkunt, olisit vinkunut	et olis vinkunt, et olis vinkunut
3rd singular	vinkuis	ei vinkuis	3rd singular	olis vinkunt, olis vinkunut	ei olis vinkunt, ei olis vinkunut
1st plural	vinkuisimma	emmä vinkuis	1st plural	olisimma vinkuneet	emmä olis vinkuneet
2nd plural	vinkuisitta	että vinkuis	2nd plural	olisitta vinkuneet	että olis vinkuneet
3rd plural	vinkuisiit1), vinkuisivat2), vinguttais	evät vinkuis, ei vinguttais	3rd plural	olisivat vinkuneet	evät olis vinkuneet, ei olis vinguttu
impersonal	vinguttais	ei vinguttais	impersonal	olis vinguttu	ei olis vinguttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vingu	elä vingu	2nd singular	oo vinkunt, oo vinkunut	elä oo vinkunt, elä oo vinkunut
3rd singular	vinkukoo	elköö vinkuko	3rd singular	olkoo vinkunt, olkoo vinkunut	elköö olko vinkunt, elköö olko vinkunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vinkukaa	elkää vinkuko	2nd plural	olkaa vinkuneet	elkää olko vinkuneet
3rd plural	vinkukoot	elkööt vinkuko, elköö vinguttako	3rd plural	olkoot vinkuneet	elkööt olko vinkuneet, elköö olko vinguttu
impersonal	vinguttakkoo	elköö vinguttako	impersonal	olkoo vinguttu	elköö olko vinguttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vinkunen	en vinkune
2nd singular	vinkunet	et vinkune
3rd singular	vinkunoo	ei vinkune
1st plural	vinkunemma	emmä vinkune
2nd plural	vinkunetta	että vinkune
3rd plural	vinkunoot	evät vinkune, ei vinguttane
impersonal	vinguttannoo	ei vinguttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vinkua	present	vinkuva	vinguttava
2nd	inessive	vinkujees	past	vinkunt, vinkunut	vinguttu
	instructive	vinkuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vinkukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vinkumaa
	inessive	vinkumaas
	elative	vinkumast
	abessive	vinkumata
4th	nominative	vinkumiin
	partitive	vinkumista, vinkumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *vinkudak.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈviŋkuɑ̯/, [ˈvʲiŋkuɑ̯]
• Rhymes: -iŋkuɑ̯
• Hyphenation: vin‧kua

Verb

vinkua

1. (intransitive) to squeal, wail, whine
2. (intransitive) to howl

Inflection

Conjugation of vinkua (type II-1/kuttsua, nk-ng gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vingun	en vingu	1st singular	õõn vinkunnu	en õõ vinkunnu
2nd singular	vingud	ed vingu	2nd singular	õõd vinkunnu	ed õõ vinkunnu
3rd singular	vingub	eb vingu	3rd singular	on vinkunnu	eb õõ vinkunnu
1st plural	vingummõ	emmä vingu	1st plural	öõmmõ vinkunnu	emmä õõ vinkunnu
2nd plural	vinguttõ	että vingu	2nd plural	õõttõ vinkunnu	että õõ vinkunnu
3rd plural	vinguta	eväd vingu	3rd plural	õlla vinguttu	eväd õõ vinguttu
impersonal	vinguta	eväd vingu	impersonal	õlla vinguttu	eväd õõ vinguttu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vinkuzin	en vinkunnu	1st singular	õlin vinkunnu	—
2nd singular	vinkuzid	ed vinkunnu	2nd singular	õlid vinkunnu	—
3rd singular	vinku	eb vinkunnu	3rd singular	õli vinkunnu	—
1st plural	vinkuzimmõ	emmä vinkunnu	1st plural	õlimmõ vinkunnu	—
2nd plural	vinkuzittõ	että vinkunnu	2nd plural	õlittõ vinkunnu	—
3rd plural	vingutti	eväd vinguttu	3rd plural	õlti vinguttu	—
impersonal	vingutti	eväd vinguttu	impersonal	õlti vinguttu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vinkuizin	en vinkuizʹ	1st singular	õllõizin vinkunnu	en õllõizʹ vinkunnu
2nd singular	vinkuizid	ed vinkuizʹ	2nd singular	õllõizid vinkunnu	ed õllõizʹ vinkunnu
3rd singular	vinkuizʹ	eb vinkuizʹ	3rd singular	õllõizʹ vinkunnu	eb õllõizʹ vinkunnu
1st plural	vinkuizimmõ	emmä vinkuizʹ	1st plural	õllõizimmõ vinkunnu	emmä õllõizʹ vinkunnu
2nd plural	vinkuizittõ	että vinkuizʹ	2nd plural	õllõizittõ vinkunnu	että õllõizʹ vinkunnu
3rd plural	vinguttaizʹ	eväd vinguttaizʹ	3rd plural	õltaizʹ vinguttu	eväd õltaizʹ vinguttu
impersonal	vinguttaizʹ	eväd vinguttaizʹ	impersonal	õltaizʹ vinguttu	eväd õltaizʹ vinguttu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	vingu	elä vingu
3rd singular	vinkugo	elko vinkugo
1st plural	—	—
2nd plural	vinkuga	elka vinkuga
3rd plural	vinkugod	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		vinkua	present	vinkujõ1)	—
2nd	illative	vinkuma	past	vinkunnu	vinguttu
	inessive	vinkumõz	1) also used as the agent noun
	elative	vinkumassõ
	abessive	vinkumattõ

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “vinkua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn