yhteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksi ‎(one) >

Adjective[edit]

yhteinen ‎(comparative yhteisempi, superlative yhteisin)

  1. common, shared, joint
  2. As modifier in compound terms signifies collaborative, collective, co-, co-ed.

Declension[edit]

Inflection of yhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhteinen yhteiset
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
illative yhteiseen yhteisiin
singular plural
nominative yhteinen yhteiset
accusative nom.? yhteinen yhteiset
gen. yhteisen
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
inessive yhteisessä yhteisissä
elative yhteisestä yhteisistä
illative yhteiseen yhteisiin
adessive yhteisellä yhteisillä
ablative yhteiseltä yhteisiltä
allative yhteiselleˣ yhteisilleˣ
essive yhteisenä yhteisinä
translative yhteiseksi yhteisiksi
instructive yhteisin
abessive yhteisettä yhteisittä
comitative yhteisine

Usage notes[edit]

"To share" may be expressed with "olla yhteinen".

Meillä on yhteinen asunto.
We share a flat.

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Related terms[edit]