yhteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yhte- +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈyhtei̯nen/, [ˈyçt̪e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -yhteinen
  • Syllabification: yh‧tei‧nen

Adjective[edit]

yhteinen (comparative yhteisempi, superlative yhteisin)

  1. shared, joint, (in) common
  2. (in compounds) collaborative, collective, co-, co-ed

Declension[edit]

Inflection of yhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhteinen yhteiset
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
illative yhteiseen yhteisiin
singular plural
nominative yhteinen yhteiset
accusative nom. yhteinen yhteiset
gen. yhteisen
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
inessive yhteisessä yhteisissä
elative yhteisestä yhteisistä
illative yhteiseen yhteisiin
adessive yhteisellä yhteisillä
ablative yhteiseltä yhteisiltä
allative yhteiselle yhteisille
essive yhteisenä yhteisinä
translative yhteiseksi yhteisiksi
instructive yhteisin
abessive yhteisettä yhteisittä
comitative yhteisine
Possessive forms of yhteinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person yhteiseni yhteisemme
2nd person yhteisesi yhteisenne
3rd person yhteisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Usage notes[edit]

  • "to share" may be expressed with "olla yhteinen".
    Meillä on yhteinen asunto.
    We share a flat.

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Related terms[edit]