suunta

Finnish

Etymology

Applied to modern meanings by Finnish author and vicar Johan (Juhana) Frosterus. Origin uncertain; possibly borrowed from Baltic (compare Lithuanian siuntà from sių̃sti (“to send”)) or Slavic (compare Russian суд (sud)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuːntɑ/, [ˈs̠uːn̪t̪ɑ̝]
• Rhymes: -uːntɑ
• Syllabification^(key): suun‧ta

Noun

suunta

1. direction (indication of the point toward which an object is moving)
2. hand (direction when indicated by right or left)

   Kumpaan suuntaan tästä käännytään?

   To which hand shall I turn from here?

3. path (direction of proceeding)
4. (navigation) bearing, magnetic bearing (short for kompassisuunta, the direction towards an object or target expressed in terms of horizontal angle between that direction and that of true north)
5. (navigation) heading (short for kulkusuunta, the direction into which a vessel's bow is pointing or the direction into which it is actually moving relative to the ground)
6. lay (direction to which a rope is twisted)
7. (mathematics) sense (direction of a vector)
8. tack (course of action)

Declension

Inflection of suunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative		suunta	suunnat
genitive		suunnan	suuntien
partitive		suuntaa	suuntia
illative		suuntaan	suuntiin
		singular	plural
nominative		suunta	suunnat
accusative	nom.	suunta	suunnat
	gen.	suunnan
genitive		suunnan	suuntien suuntain rare
partitive		suuntaa	suuntia
inessive		suunnassa	suunnissa
elative		suunnasta	suunnista
illative		suuntaan	suuntiin
adessive		suunnalla	suunnilla
ablative		suunnalta	suunnilta
allative		suunnalle	suunnille
essive		suuntana	suuntina
translative		suunnaksi	suunniksi
abessive		suunnatta	suunnitta
instructive		—	suunnin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of suunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative suuntani suuntani accusative nom. suuntani suuntani gen. suuntani genitive suuntani suuntieni suuntaini rare partitive suuntaani suuntiani inessive suunnassani suunnissani elative suunnastani suunnistani illative suuntaani suuntiini adessive suunnallani suunnillani ablative suunnaltani suunniltani allative suunnalleni suunnilleni essive suuntanani suuntinani translative suunnakseni suunnikseni abessive suunnattani suunnittani instructive — — comitative — suuntineni second-person singular possessor singular plural nominative suuntasi suuntasi accusative nom. suuntasi suuntasi gen. suuntasi genitive suuntasi suuntiesi suuntaisi rare partitive suuntaasi suuntiasi inessive suunnassasi suunnissasi elative suunnastasi suunnistasi illative suuntaasi suuntiisi adessive suunnallasi suunnillasi ablative suunnaltasi suunniltasi allative suunnallesi suunnillesi essive suuntanasi suuntinasi translative suunnaksesi suunniksesi abessive suunnattasi suunnittasi instructive — — comitative — suuntinesi first-person plural possessor singular plural nominative suuntamme suuntamme accusative nom. suuntamme suuntamme gen. suuntamme genitive suuntamme suuntiemme suuntaimme rare partitive suuntaamme suuntiamme inessive suunnassamme suunnissamme elative suunnastamme suunnistamme illative suuntaamme suuntiimme adessive suunnallamme suunnillamme ablative suunnaltamme suunniltamme allative suunnallemme suunnillemme essive suuntanamme suuntinamme translative suunnaksemme suunniksemme abessive suunnattamme suunnittamme instructive — — comitative — suuntinemme second-person plural possessor singular plural nominative suuntanne suuntanne accusative nom. suuntanne suuntanne gen. suuntanne genitive suuntanne suuntienne suuntainne rare partitive suuntaanne suuntianne inessive suunnassanne suunnissanne elative suunnastanne suunnistanne illative suuntaanne suuntiinne adessive suunnallanne suunnillanne ablative suunnaltanne suunniltanne allative suunnallenne suunnillenne essive suuntananne suuntinanne translative suunnaksenne suunniksenne abessive suunnattanne suunnittanne instructive — — comitative — suuntinenne third-person possessor singular plural nominative suuntansa suuntansa accusative nom. suuntansa suuntansa gen. suuntansa genitive suuntansa suuntiensa suuntainsa rare partitive suuntaansa suuntiaan suuntiansa inessive suunnassaan suunnassansa suunnissaan suunnissansa elative suunnastaan suunnastansa suunnistaan suunnistansa illative suuntaansa suuntiinsa adessive suunnallaan suunnallansa suunnillaan suunnillansa ablative suunnaltaan suunnaltansa suunniltaan suunniltansa allative suunnalleen suunnallensa suunnilleen suunnillensa essive suuntanaan suuntanansa suuntinaan suuntinansa translative suunnakseen suunnaksensa suunnikseen suunniksensa abessive suunnattaan suunnattansa suunnittaan suunnittansa instructive — — comitative — suuntineen suuntinensa

Derived terms

• suunnata
• suunnaton
• suunnitella

• suuntainen
• suuntia
• suunnikas

• suunnilleen
• suunniltaan

• suunnistaa
• suuntainen

Compounds

• ilmansuunta
• kompassisuunta
• suunnanmuutos
• suunnanmääritys
• suunnannäyttäjä
• suunnanvaihdin
• suunnanvaihdos

• suunnanvaihto
• suunnanvaihtokytkin
• suunta-antenni
• suuntakehä
• suuntakiista
• suuntakuvio
• suuntamerkki

• suuntamikrofoni
• suuntanumero
• suuntanuoli
• suuntapiirrin
• suuntataju
• suuntavaikutelma
• suuntavaisto

• suuntavakaa
• suuntavakavuus
• suuntaviitta
• suuntaviiva
• suuntavilkku
• tuulensuunta

Anagrams

• asunut, tuusan, usutan