arvata

Estonian

Verb

arvata

1. Da-infinitive of arvama.

---

Finnish

Etymology

From arvo +‎ -ata; the meaning is also likely via contamination from arpa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑˣ/, [ˈɑ̝rʋɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrʋɑtɑ
• Syllabification^(key): ar‧va‧ta

Verb

arvata

1. (transitive) to guess.

Conjugation

Inflection of arvata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvaan	en arvaa	1st sing.	olen arvannut	en ole arvannut
2nd sing.		arvaat	et arvaa	2nd sing.	olet arvannut	et ole arvannut
3rd sing.		arvaa	ei arvaa	3rd sing.	on arvannut	ei ole arvannut
1st plur.		arvaamme	emme arvaa	1st plur.	olemme arvanneet	emme ole arvanneet
2nd plur.		arvaatte	ette arvaa	2nd plur.	olette arvanneet	ette ole arvanneet
3rd plur.		arvaavat	eivät arvaa	3rd plur.	ovat arvanneet	eivät ole arvanneet
passive		arvataan	ei arvata	passive	on arvattu	ei ole arvattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvasin	en arvannut	1st sing.	olin arvannut	en ollut arvannut
2nd sing.		arvasit	et arvannut	2nd sing.	olit arvannut	et ollut arvannut
3rd sing.		arvasi	ei arvannut	3rd sing.	oli arvannut	ei ollut arvannut
1st plur.		arvasimme	emme arvanneet	1st plur.	olimme arvanneet	emme olleet arvanneet
2nd plur.		arvasitte	ette arvanneet	2nd plur.	olitte arvanneet	ette olleet arvanneet
3rd plur.		arvasivat	eivät arvanneet	3rd plur.	olivat arvanneet	eivät olleet arvanneet
passive		arvattiin	ei arvattu	passive	oli arvattu	ei ollut arvattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvaisin	en arvaisi	1st sing.	olisin arvannut	en olisi arvannut
2nd sing.		arvaisit	et arvaisi	2nd sing.	olisit arvannut	et olisi arvannut
3rd sing.		arvaisi	ei arvaisi	3rd sing.	olisi arvannut	ei olisi arvannut
1st plur.		arvaisimme	emme arvaisi	1st plur.	olisimme arvanneet	emme olisi arvanneet
2nd plur.		arvaisitte	ette arvaisi	2nd plur.	olisitte arvanneet	ette olisi arvanneet
3rd plur.		arvaisivat	eivät arvaisi	3rd plur.	olisivat arvanneet	eivät olisi arvanneet
passive		arvattaisiin	ei arvattaisi	passive	olisi arvattu	ei olisi arvattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arvaa	älä arvaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arvatkoon	älköön arvatko	3rd sing.	olkoon arvannut	älköön olko arvannut
1st plur.		arvatkaamme	älkäämme arvatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		arvatkaa	älkää arvatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arvatkoot	älkööt arvatko	3rd plur.	olkoot arvanneet	älkööt olko arvanneet
passive		arvattakoon	älköön arvattako	passive	olkoon arvattu	älköön olko arvattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvannen	en arvanne	1st sing.	lienen arvannut	en liene arvannut
2nd sing.		arvannet	et arvanne	2nd sing.	lienet arvannut	et liene arvannut
3rd sing.		arvannee	ei arvanne	3rd sing.	lienee arvannut	ei liene arvannut
1st plur.		arvannemme	emme arvanne	1st plur.	lienemme arvanneet	emme liene arvanneet
2nd plur.		arvannette	ette arvanne	2nd plur.	lienette arvanneet	ette liene arvanneet
3rd plur.		arvannevat	eivät arvanne	3rd plur.	lienevät arvanneet	eivät liene arvanneet
passive		arvattaneen	ei arvattane	passive	lienee arvattu	ei liene arvattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arvata		present	arvaava	arvattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvatakseni arvataksemme 2nd arvataksesi arvataksenne 3rd arvatakseen arvataksensa		past	arvannut	arvattu
2nd	inessive2	arvatessa	arvattaessa	agent3	arvaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvatessani arvatessamme 2nd arvatessasi arvatessanne 3rd arvatessaan arvatessansa		negative	arvaamaton
	instructive	arvaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	arvaamassa	—
	elative	arvaamasta	—
	illative	arvaamaan	—
	adessive	arvaamalla	—
	abessive	arvaamatta	—
	instructive	arvaaman	arvattaman
4th4	verbal noun	arvaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvaamaisillani arvaamaisillamme 2nd arvaamaisillasi arvaamaisillanne 3rd arvaamaisillaan arvaamaisillansa

Derived terms

• nouns: arpa, arvoitus
• verbs: frequentatives arpoa, arvailla, arvella; factitive arvuuttaa

Anagrams

• aravat, arvaat, avarat, ravaat, ravata, tavara, vaarat, varaat, varata

---

Karelian

Verb

arvata

1. guess