ensimmäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

ordinal number
1. Previous: nollas
Next: toinen

Etymology[edit]

From ensi +‎ -mäinen, where the gemination mm is due to analogy with comparative forms. Compare Estonian esimene.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈensimːæi̯nen/, [ˈe̞ns̠imːæi̯ne̞n]
  • Hyphenation: en‧sim‧mäi‧nen

Adjective[edit]

ensimmäinen

  1. (ordinal) the first, abbreviation 1., in the names of Monarchs and Popes I
  2. former (as opposed to latter)

Declension[edit]

Inflection of ensimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ensimmäinen ensimmäiset
genitive ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitive ensimmäistä ensimmäisiä
illative ensimmäiseen ensimmäisiin
singular plural
nominative ensimmäinen ensimmäiset
accusative nom. ensimmäinen ensimmäiset
gen. ensimmäisen
genitive ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitive ensimmäistä ensimmäisiä
inessive ensimmäisessä ensimmäisissä
elative ensimmäisestä ensimmäisistä
illative ensimmäiseen ensimmäisiin
adessive ensimmäisellä ensimmäisillä
ablative ensimmäiseltä ensimmäisiltä
allative ensimmäiselle ensimmäisille
essive ensimmäisenä ensimmäisinä
translative ensimmäiseksi ensimmäisiksi
instructive ensimmäisin
abessive ensimmäisettä ensimmäisittä
comitative ensimmäisine

Synonyms[edit]

  • eka (colloquial)

Antonyms[edit]

See also[edit]

References[edit]