ensimmäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

ordinal number
1.
Previous: nollas
Next: toinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈensimːæi̯nen/
  • Hyphenation: en‧sim‧mäi‧nen

Etymology[edit]

EB1911 - Volume 01 - Page 001 - 1.svg This entry lacks etymological information. If you are familiar with the origin of this term, please add it to the page per etymology instructions.
Particularly: “How was it derived? Needs more information.”

From ensi. Cognate with Estonian esimene.

Adjective[edit]

ensimmäinen

  1. (ordinal) The first, abbreviation 1. , in the names of Monarchs and Popes I.

Declension[edit]

Inflection of ensimmäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ensimmäinen ensimmäiset
genitive ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitive ensimmäistä ensimmäisiä
illative ensimmäiseen ensimmäisiin
singular plural
nominative ensimmäinen ensimmäiset
accusative nom. ensimmäinen ensimmäiset
gen. ensimmäisen
genitive ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitive ensimmäistä ensimmäisiä
inessive ensimmäisessä ensimmäisissä
elative ensimmäisestä ensimmäisistä
illative ensimmäiseen ensimmäisiin
adessive ensimmäisellä ensimmäisillä
ablative ensimmäiseltä ensimmäisiltä
allative ensimmäiselle ensimmäisille
essive ensimmäisenä ensimmäisinä
translative ensimmäiseksi ensimmäisiksi
instructive ensimmäisin
abessive ensimmäisettä ensimmäisittä
comitative ensimmäisine

See also[edit]

References[edit]