haluta

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑlutɑˣ/, [ˈhɑ̝lut̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑlutɑ
• Syllabification^(key): ha‧lu‧ta

Etymology 1

halu +‎ -ta.

Verb

haluta

1. (transitive) to want, desire, wish, crave [with first infinitive ‘to do’]

   Synonym: tahtoa

   Haluan jäätelön. ― I want an ice cream.

   Haluan hyvän miehen. ― I want a good man.

   Hän haluaa isona poliisiksi tai palomieheksi. ― She wants to be a police or a firefighter when she grows up.

   Tehkää kuten haluatte! ― Do as you wish!

   Puolustusministeriöstä ei haluttu antaa tilastotietoja asiasta. ― The defense ministry did not wish to provide statistics on the matter.

   Haluatteko laulaa tämän kappaleen? ― Do you want to sing this song?

   Haluan miestä. ― I desire a man.

   Haluan sinua. ― I crave you.

Usage notes

• Both tahtoa and haluta mean "to want (to)", but tahtoa has a nuance of stronger will and/or determination.

Conjugation

Inflection of haluta (Kotus type 75/selvitä, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haluan	en halua	1st sing.	olen halunnut	en ole halunnut
2nd sing.		haluat	et halua	2nd sing.	olet halunnut	et ole halunnut
3rd sing.		haluaa	ei halua	3rd sing.	on halunnut	ei ole halunnut
1st plur.		haluamme	emme halua	1st plur.	olemme halunneet	emme ole halunneet
2nd plur.		haluatte	ette halua	2nd plur.	olette halunneet	ette ole halunneet
3rd plur.		haluavat	eivät halua	3rd plur.	ovat halunneet	eivät ole halunneet
passive		halutaan	ei haluta	passive	on haluttu	ei ole haluttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halusin	en halunnut	1st sing.	olin halunnut	en ollut halunnut
2nd sing.		halusit	et halunnut	2nd sing.	olit halunnut	et ollut halunnut
3rd sing.		halusi	ei halunnut	3rd sing.	oli halunnut	ei ollut halunnut
1st plur.		halusimme	emme halunneet	1st plur.	olimme halunneet	emme olleet halunneet
2nd plur.		halusitte	ette halunneet	2nd plur.	olitte halunneet	ette olleet halunneet
3rd plur.		halusivat	eivät halunneet	3rd plur.	olivat halunneet	eivät olleet halunneet
passive		haluttiin	ei haluttu	passive	oli haluttu	ei ollut haluttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haluaisin	en haluaisi	1st sing.	olisin halunnut	en olisi halunnut
2nd sing.		haluaisit	et haluaisi	2nd sing.	olisit halunnut	et olisi halunnut
3rd sing.		haluaisi	ei haluaisi	3rd sing.	olisi halunnut	ei olisi halunnut
1st plur.		haluaisimme	emme haluaisi	1st plur.	olisimme halunneet	emme olisi halunneet
2nd plur.		haluaisitte	ette haluaisi	2nd plur.	olisitte halunneet	ette olisi halunneet
3rd plur.		haluaisivat	eivät haluaisi	3rd plur.	olisivat halunneet	eivät olisi halunneet
passive		haluttaisiin	ei haluttaisi	passive	olisi haluttu	ei olisi haluttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		halua	älä halua	2nd sing.	—	—
3rd sing.		halutkoon	älköön halutko	3rd sing.	olkoon halunnut	älköön olko halunnut
1st plur.		halutkaamme	älkäämme halutko	1st plur.	—	—
2nd plur.		halutkaa	älkää halutko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		halutkoot	älkööt halutko	3rd plur.	olkoot halunneet	älkööt olko halunneet
passive		haluttakoon	älköön haluttako	passive	olkoon haluttu	älköön olko haluttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halunnen	en halunne	1st sing.	lienen halunnut	en liene halunnut
2nd sing.		halunnet	et halunne	2nd sing.	lienet halunnut	et liene halunnut
3rd sing.		halunnee	ei halunne	3rd sing.	lienee halunnut	ei liene halunnut
1st plur.		halunnemme	emme halunne	1st plur.	lienemme halunneet	emme liene halunneet
2nd plur.		halunnette	ette halunne	2nd plur.	lienette halunneet	ette liene halunneet
3rd plur.		halunnevat	eivät halunne	3rd plur.	lienevät halunneet	eivät liene halunneet
passive		haluttaneen	ei haluttane	passive	lienee haluttu	ei liene haluttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		haluta		present	haluava	haluttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st halutakseni halutaksemme 2nd halutaksesi halutaksenne 3rd halutakseen halutaksensa		past	halunnut	haluttu
2nd	inessive2	halutessa	haluttaessa	agent4	haluama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st halutessani halutessamme 2nd halutessasi halutessanne 3rd halutessaan halutessansa		negative	haluamaton
	instructive	haluten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	haluamassa	—
	elative	haluamasta	—
	illative	haluamaan	—
	adessive	haluamalla	—
	abessive	haluamatta	—
	instructive	haluaman	haluttaman
4th3	verbal noun	haluaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st haluamaisillani haluamaisillamme 2nd haluamaisillasi haluamaisillanne 3rd haluamaisillaan haluamaisillansa

Colloquial forms

Description	Form
1st sing. present conditional	haluisin
2nd sing. present conditional	haluisit
3rd sing. present conditional and connegative	haluis, haluisi
1st plur. present conditional *	haluisimme
2nd plur. present conditional	haluisitte
3rd plur. present conditional *	haluisivat
Regularly derivable colloquial forms (e.g. through omission of final consonants) are not listed.

Derived terms

nouns

• haluaminen

 

verbs

• haluttaa

 

Further reading

• “haluta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

haluta

1. inflection of haluttaa:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• haluat, tuhlaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?], equivalent to halu (“desire”) +‎ -ta. Cognates include Finnish haluta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑlutɑ/, [ˈhɑɫut]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑlutɑ/, [ˈhɑɫud̥ɑ]
• Rhymes: -ɑlut, -ɑlutɑ
• Hyphenation: ha‧lu‧ta

Verb

haluta

1. (transitive) to desire

Conjugation

Conjugation of haluta (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	halluun	en halluu	1st singular	oon halunt, oon halunnut	en oo halunt, en oo halunnut
2nd singular	halluut	et halluu	2nd singular	oot halunt, oot halunnut	et oo halunt, et oo halunnut
3rd singular	halujaa	ei halluu	3rd singular	ono halunt, ono halunnut	ei oo halunt, ei oo halunnut
1st plural	halluumma	emmä halluu	1st plural	oomma halunneet	emmä oo halunneet
2nd plural	halluutta	että halluu	2nd plural	ootta halunneet	että oo halunneet
3rd plural	halujaat1), halluuvat2), halutaa	evät halluu, ei haluta	3rd plural	ovat halunneet	evät oo halunneet, ei oo haluttu
impersonal	halutaa	ei haluta	impersonal	ono haluttu	ei oo haluttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	haluisin	en halunt, en halunnut	1st singular	olin halunt, olin halunnut	en olt halunt, en olt halunnut
2nd singular	haluisit, halluist1)	et halunt, et halunnut	2nd singular	olit halunt, olit halunnut	et olt halunt, et olt halunnut
3rd singular	haluis	ei halunt, ei halunnut	3rd singular	oli halunt, oli halunnut	ei olt halunt, ei olt halunnut
1st plural	haluisimma	emmä halunneet	1st plural	olimma halunneet	emmä olleet halunneet
2nd plural	haluisitta	että halunneet	2nd plural	olitta halunneet	että olleet halunneet
3rd plural	haluisiit1), haluisivat2), haluttii	evät halunneet, ei haluttu	3rd plural	olivat halunneet	evät olleet halunneet, ei olt haluttu
impersonal	haluttii	ei haluttu	impersonal	oli haluttu	ei olt haluttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	halujaisin	en halujais	1st singular	olisin halunt, olisin halunnut	en olis halunt, en olis halunnut
2nd singular	halujaisit, halujaist1)	et halujais	2nd singular	olisit halunt, olisit halunnut	et olis halunt, et olis halunnut
3rd singular	halujais	ei halujais	3rd singular	olis halunt, olis halunnut	ei olis halunt, ei olis halunnut
1st plural	halujaisimma	emmä halujais	1st plural	olisimma halunneet	emmä olis halunneet
2nd plural	halujaisitta	että halujais	2nd plural	olisitta halunneet	että olis halunneet
3rd plural	halujaisiit1), halujaisivat2), haluttais	evät halujais, ei haluttais	3rd plural	olisivat halunneet	evät olis halunneet, ei olis haluttu
impersonal	haluttais	ei haluttais	impersonal	olis haluttu	ei olis haluttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	halluu	elä halluu	2nd singular	oo halunt, oo halunnut	elä oo halunt, elä oo halunnut
3rd singular	halutkoo	elköö halutko	3rd singular	olkoo halunt, olkoo halunnut	elköö olko halunt, elköö olko halunnut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	halutkaa	elkää halutko	2nd plural	olkaa halunneet	elkää olko halunneet
3rd plural	halutkoot	elkööt halutko, elköö haluttako	3rd plural	olkoot halunneet	elkööt olko halunneet, elköö olko haluttu
impersonal	haluttakkoo	elköö haluttako	impersonal	olkoo haluttu	elköö olko haluttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	halunnen	en halunne
2nd singular	halunnet	et halunne
3rd singular	halunnoo	ei halunne
1st plural	halunnemma	emmä halunne
2nd plural	halunnetta	että halunne
3rd plural	halunnoot	evät halunne, ei haluttane
impersonal	haluttannoo	ei haluttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		haluta	present	halluuva	haluttava
2nd	inessive	halutees	past	halunt, halunnut	haluttu
	instructive	haluten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (halutkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	halluumaa
	inessive	halluumaas
	elative	halluumast
	abessive	halluumata
4th	nominative	halluumiin
	partitive	halluumista, halluumist

Synonyms

• tahtoa (“to want”), himottaa, ohvottaissa

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 43