heinä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index he)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhei̯næ/, [ˈhe̞i̯næ]
  • Rhymes: -einæ
  • Syllabification: hei‧nä

Etymology 1[edit]

From Proto-Finnic *haina, borrowed from Proto-Balto-Slavic *śaina-. Cognate with Lithuanian šienas, Proto-Slavic *sěno.

Noun[edit]

heinä

  1. hay
    tehdä heinää = to hay, to make hay, to do hay
  2. grass
  3. any similar plant, such as sedge
Declension[edit]
Inflection of heinä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative heinä heinät
genitive heinän heinien
partitive heinää heiniä
illative heinään heiniin
singular plural
nominative heinä heinät
accusative nom. heinä heinät
gen. heinän
genitive heinän heinien
heinäinrare
partitive heinää heiniä
inessive heinässä heinissä
elative heinästä heinistä
illative heinään heiniin
adessive heinällä heinillä
ablative heinältä heiniltä
allative heinälle heinille
essive heinänä heininä
translative heinäksi heiniksi
instructive heinin
abessive heinättä heinittä
comitative heinineen
Possessive forms of heinä (type koira)
possessor singular plural
1st person heinäni heinämme
2nd person heinäsi heinänne
3rd person heinänsä
Compounds[edit]

Noun[edit]

heinä

  1. Abbreviation of heinäkuu (July).

Etymology 2[edit]

Essive form of he.

Pronoun[edit]

heinä

  1. Essive form of he.
    Heinä minä olisin hiljaa.
    If I were they, I would keep my mouth shut.

Etymology 3[edit]

Noun[edit]

heinä

  1. Essive plural form of he.

Anagrams[edit]


Ingrian[edit]

Noun[edit]

heinä

  1. hay

Karelian[edit]

Etymology[edit]

Akin to Finnish heinä.

Noun[edit]

heinä

  1. hay