kalke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Dutch[edit]

Verb[edit]

kalke

  1. (archaic) singular present subjunctive of kalken

Finnish[edit]

Noun[edit]

kalke

  1. clang, clatter

Declension[edit]

Inflection of kalke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative kalke kalkkeet
genitive kalkkeen kalkkeiden
kalkkeitten
partitive kalketta kalkkeita
illative kalkkeeseen kalkkeisiin
kalkkeihin
singular plural
nominative kalke kalkkeet
accusative nom. kalke kalkkeet
gen. kalkkeen
genitive kalkkeen kalkkeiden
kalkkeitten
partitive kalketta kalkkeita
inessive kalkkeessa kalkkeissa
elative kalkkeesta kalkkeista
illative kalkkeeseen kalkkeisiin
kalkkeihin
adessive kalkkeella kalkkeilla
ablative kalkkeelta kalkkeilta
allative kalkkeelle kalkkeille
essive kalkkeena kalkkeina
translative kalkkeeksi kalkkeiksi
instructive kalkkein
abessive kalkkeetta kalkkeitta
comitative kalkkeineen