karkea

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: kärkeä

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *karkeda.

Adjective[edit]

karkea ‎(comparative karkeampi, superlative karkein)

  1. rough
  2. coarse
  3. harsh

Declension[edit]

Inflection of karkea (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative karkea karkeat
genitive karkean karkeiden
karkeitten
partitive karkeaa
karkeata
karkeita
illative karkeaan karkeisiin
karkeihin
singular plural
nominative karkea karkeat
accusative nom. karkea karkeat
gen. karkean
genitive karkean karkeiden
karkeitten
karkeainrare
partitive karkeaa
karkeata
karkeita
inessive karkeassa karkeissa
elative karkeasta karkeista
illative karkeaan karkeisiin
karkeihin
adessive karkealla karkeilla
ablative karkealta karkeilta
allative karkealle karkeille
essive karkeana karkeina
translative karkeaksi karkeiksi
instructive karkein
abessive karkeatta karkeitta
comitative karkeine

Related terms[edit]

Anagrams[edit]