kives

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

English[edit]

Noun[edit]

kives

  1. plural of kive

Anagrams[edit]


Danish[edit]

Etymology[edit]

From Old Danish kiffue, from Old Norse kífa, either a cognate of or borrowed from Middle Low German kīven, Proto-Germanic *kībaną. Other cognates are German keifen and Dutch kijven.

Pronunciation[edit]

IPA(key): [ˈkʰiːvəs, ˈkʰiːʊs]

Verb[edit]

kives (imperative -, infinitive at kives, present tense kives, past tense kivedes, perfect tense har kivedes)

  1. to quarrel

Derived terms[edit]

kiv

References[edit]

kives” in Den Danske Ordbog


Estonian[edit]

Noun[edit]

kives

  1. inessive plural of kivi

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kivi (stone) +‎ -s

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkiʋes/, [ˈkiʋe̞s̠]
  • Rhymes: -iʋes
  • Syllabification: ki‧ves

Noun[edit]

kives

  1. (anatomy) testicle
  2. (archaic) A stone inside birch bark, used as weight for a fishnet.

Declension[edit]

Inflection of kives (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kives kivekset
genitive kiveksen kivesten
kiveksien
partitive kivestä kiveksiä
illative kivekseen kiveksiin
singular plural
nominative kives kivekset
accusative nom. kives kivekset
gen. kiveksen
genitive kiveksen kivesten
kiveksien
partitive kivestä kiveksiä
inessive kiveksessä kiveksissä
elative kiveksestä kiveksistä
illative kivekseen kiveksiin
adessive kiveksellä kiveksillä
ablative kivekseltä kiveksiltä
allative kivekselle kiveksille
essive kiveksenä kiveksinä
translative kivekseksi kiveksiksi
instructive kiveksin
abessive kiveksettä kiveksittä
comitative kiveksineen
Possessive forms of kives (type vastaus)
possessor singular plural
1st person kivekseni kiveksemme
2nd person kiveksesi kiveksenne
3rd person kiveksensä

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]