poiketa

Finnish

Etymology

poik- +‎ -eta

Verb

poiketa

1. (intransitive + elative) to differ from, be different from, depart, deviate, diverge (not to have the same traits, characteristics)
2. (intransitive) to deviate, stray, wander; to diverge, swerve, veer (to change course or plan; to go off course; to fall outside, e.g. of a norm)

   Hän poikkeaa suunnasta. Seuratkaa!

   He's deviating from the course. Follow him!

3. (intransitive + elative) to digress, deviate (to turn aside from the main subject of attention, or course of argument)
4. (intransitive) to drop by, drop in (to visit without an appointment)

   Poikkea kaupassa hakemassa maitoa, kun tulet kotiin.

   On your way home, please drop in at the shop to get some milk.

Conjugation

Inflection of poiketa (Kotus type 74*A/katketa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkean	en poikkea	1st sing.	olen poikennut	en ole poikennut
2nd sing.		poikkeat	et poikkea	2nd sing.	olet poikennut	et ole poikennut
3rd sing.		poikkeaa	ei poikkea	3rd sing.	on poikennut	ei ole poikennut
1st plur.		poikkeamme	emme poikkea	1st plur.	olemme poikenneet	emme ole poikenneet
2nd plur.		poikkeatte	ette poikkea	2nd plur.	olette poikenneet	ette ole poikenneet
3rd plur.		poikkeavat	eivät poikkea	3rd plur.	ovat poikenneet	eivät ole poikenneet
passive		poiketaan	ei poiketa	passive	on poikettu	ei ole poikettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkesin	en poikennut	1st sing.	olin poikennut	en ollut poikennut
2nd sing.		poikkesit	et poikennut	2nd sing.	olit poikennut	et ollut poikennut
3rd sing.		poikkesi	ei poikennut	3rd sing.	oli poikennut	ei ollut poikennut
1st plur.		poikkesimme	emme poikenneet	1st plur.	olimme poikenneet	emme olleet poikenneet
2nd plur.		poikkesitte	ette poikenneet	2nd plur.	olitte poikenneet	ette olleet poikenneet
3rd plur.		poikkesivat	eivät poikenneet	3rd plur.	olivat poikenneet	eivät olleet poikenneet
passive		poikettiin	ei poikettu	passive	oli poikettu	ei ollut poikettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikkeaisin poikkeisin	en poikkeaisi en poikkeisi	1st sing.	olisin poikennut	en olisi poikennut
2nd sing.		poikkeaisit poikkeisit	et poikkeaisi et poikkeisi	2nd sing.	olisit poikennut	et olisi poikennut
3rd sing.		poikkeaisi poikkeisi	ei poikkeaisi ei poikkeisi	3rd sing.	olisi poikennut	ei olisi poikennut
1st plur.		poikkeaisimme poikkeisimme	emme poikkeaisi emme poikkeisi	1st plur.	olisimme poikenneet	emme olisi poikenneet
2nd plur.		poikkeaisitte poikkeisitte	ette poikkeaisi ette poikkeisi	2nd plur.	olisitte poikenneet	ette olisi poikenneet
3rd plur.		poikkeaisivat poikkeisivat	eivät poikkeaisi eivät poikkeisi	3rd plur.	olisivat poikenneet	eivät olisi poikenneet
passive		poikettaisiin	ei poikettaisi	passive	olisi poikettu	ei olisi poikettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		poikkea	älä poikkea	2nd sing.	—	—
3rd sing.		poiketkoon	älköön poiketko	3rd sing.	olkoon poikennut	älköön olko poikennut
1st plur.		poiketkaamme	älkäämme poiketko	1st plur.	—	—
2nd plur.		poiketkaa	älkää poiketko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		poiketkoot	älkööt poiketko	3rd plur.	olkoot poikenneet	älkööt olko poikenneet
passive		poikettakoon	älköön poikettako	passive	olkoon poikettu	älköön olko poikettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikennen	en poikenne	1st sing.	lienen poikennut	en liene poikennut
2nd sing.		poikennet	et poikenne	2nd sing.	lienet poikennut	et liene poikennut
3rd sing.		poikennee	ei poikenne	3rd sing.	lienee poikennut	ei liene poikennut
1st plur.		poikennemme	emme poikenne	1st plur.	lienemme poikenneet	emme liene poikenneet
2nd plur.		poikennette	ette poikenne	2nd plur.	lienette poikenneet	ette liene poikenneet
3rd plur.		poikennevat	eivät poikenne	3rd plur.	lienevät poikenneet	eivät liene poikenneet
passive		poikettaneen	ei poikettane	passive	lienee poikettu	ei liene poikettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		poiketa		present	poikkeava	poikettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st poiketakseni poiketaksemme 2nd poiketaksesi poiketaksenne 3rd poiketakseen poiketaksensa		past	poikennut	poikettu
2nd	inessive2	poiketessa	poikettaessa	agent4	poikkeama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st poiketessani poiketessamme 2nd poiketessasi poiketessanne 3rd poiketessaan poiketessansa		negative	poikkeamaton
	instructive	poiketen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	poikkeamassa	—
	elative	poikkeamasta	—
	illative	poikkeamaan	—
	adessive	poikkeamalla	—
	abessive	poikkeamatta	—
	instructive	poikkeaman	poikettaman
4th3	verbal noun	poikkeaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikkeamaisillani poikkeamaisillamme 2nd poikkeamaisillasi poikkeamaisillanne 3rd poikkeamaisillaan poikkeamaisillansa

Synonyms

• (to differ, be different): erota

Derived terms

• nouns: poikkeus

Related terms

• poikki

See also

• katketa
• haljeta
• ratketa
• puhjeta

Anagrams

• paketoi, pakotie