haljeta

Finnish

Alternative forms

• haleta (dialectal)

Etymology

From Proto-Finnic *halgët'ak, possibly derived from Proto-Finno-Permic *šalke-, *šaľke-. Related to Ingrian haleta, Karelian haleta and Veps haugeta. Further cognates may include Erzya чулгомс (čulgoms). Equivalent to halje- +‎ -ta, in which the stem is also seen in halki, halko and halkoa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑljetɑˣ/, [ˈhɑ̝lje̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑljetɑ
• Syllabification^(key): hal‧je‧ta

Verb

haljeta (intransitive)

1. to rip, tear, split

   Synonyms: repeytyä, revetä

2. to crack, (be) fracture(d)

   Synonyms: halkeilla, pirstoutua

3. to burst, break, pop

   Synonyms: poksahtaa, purskahtaa, puhjeta

   Lapsi halkeaa, ellei pääse vessaan.

   The kid is bursting to go to the toilet.

Conjugation

Inflection of haljeta (Kotus type 74*L/katketa, k-j gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halkean	en halkea	1st sing.	olen haljennut	en ole haljennut
2nd sing.		halkeat	et halkea	2nd sing.	olet haljennut	et ole haljennut
3rd sing.		halkeaa	ei halkea	3rd sing.	on haljennut	ei ole haljennut
1st plur.		halkeamme	emme halkea	1st plur.	olemme haljenneet	emme ole haljenneet
2nd plur.		halkeatte	ette halkea	2nd plur.	olette haljenneet	ette ole haljenneet
3rd plur.		halkeavat	eivät halkea	3rd plur.	ovat haljenneet	eivät ole haljenneet
passive		haljetaan	ei haljeta	passive	on haljettu	ei ole haljettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halkesin	en haljennut	1st sing.	olin haljennut	en ollut haljennut
2nd sing.		halkesit	et haljennut	2nd sing.	olit haljennut	et ollut haljennut
3rd sing.		halkesi	ei haljennut	3rd sing.	oli haljennut	ei ollut haljennut
1st plur.		halkesimme	emme haljenneet	1st plur.	olimme haljenneet	emme olleet haljenneet
2nd plur.		halkesitte	ette haljenneet	2nd plur.	olitte haljenneet	ette olleet haljenneet
3rd plur.		halkesivat	eivät haljenneet	3rd plur.	olivat haljenneet	eivät olleet haljenneet
passive		haljettiin	ei haljettu	passive	oli haljettu	ei ollut haljettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halkeaisin halkeisin	en halkeaisi en halkeisi	1st sing.	olisin haljennut	en olisi haljennut
2nd sing.		halkeaisit halkeisit	et halkeaisi et halkeisi	2nd sing.	olisit haljennut	et olisi haljennut
3rd sing.		halkeaisi halkeisi	ei halkeaisi ei halkeisi	3rd sing.	olisi haljennut	ei olisi haljennut
1st plur.		halkeaisimme halkeisimme	emme halkeaisi emme halkeisi	1st plur.	olisimme haljenneet	emme olisi haljenneet
2nd plur.		halkeaisitte halkeisitte	ette halkeaisi ette halkeisi	2nd plur.	olisitte haljenneet	ette olisi haljenneet
3rd plur.		halkeaisivat halkeisivat	eivät halkeaisi eivät halkeisi	3rd plur.	olisivat haljenneet	eivät olisi haljenneet
passive		haljettaisiin	ei haljettaisi	passive	olisi haljettu	ei olisi haljettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		halkea	älä halkea	2nd sing.	—	—
3rd sing.		haljetkoon	älköön haljetko	3rd sing.	olkoon haljennut	älköön olko haljennut
1st plur.		haljetkaamme	älkäämme haljetko	1st plur.	—	—
2nd plur.		haljetkaa	älkää haljetko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		haljetkoot	älkööt haljetko	3rd plur.	olkoot haljenneet	älkööt olko haljenneet
passive		haljettakoon	älköön haljettako	passive	olkoon haljettu	älköön olko haljettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haljennen	en haljenne	1st sing.	lienen haljennut	en liene haljennut
2nd sing.		haljennet	et haljenne	2nd sing.	lienet haljennut	et liene haljennut
3rd sing.		haljennee	ei haljenne	3rd sing.	lienee haljennut	ei liene haljennut
1st plur.		haljennemme	emme haljenne	1st plur.	lienemme haljenneet	emme liene haljenneet
2nd plur.		haljennette	ette haljenne	2nd plur.	lienette haljenneet	ette liene haljenneet
3rd plur.		haljennevat	eivät haljenne	3rd plur.	lienevät haljenneet	eivät liene haljenneet
passive		haljettaneen	ei haljettane	passive	lienee haljettu	ei liene haljettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		haljeta		present	halkeava	haljettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st haljetakseni haljetaksemme 2nd haljetaksesi haljetaksenne 3rd haljetakseen haljetaksensa		past	haljennut	haljettu
2nd	inessive2	haljetessa	haljettaessa	agent4	halkeama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st haljetessani haljetessamme 2nd haljetessasi haljetessanne 3rd haljetessaan haljetessansa		negative	halkeamaton
	instructive	haljeten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	halkeamassa	—
	elative	halkeamasta	—
	illative	halkeamaan	—
	adessive	halkeamalla	—
	abessive	halkeamatta	—
	instructive	halkeaman	haljettaman
4th3	verbal noun	halkeaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st halkeamaisillani halkeamaisillamme 2nd halkeamaisillasi halkeamaisillanne 3rd halkeamaisillaan halkeamaisillansa

Derived terms

adverbs

• halki

 

nouns

• halkeama
• halkeaminen
• halko

 

verbs

• halkeilla

 

Related terms

• halkoa
• halkaista
• halki

See also

• katketa
• ratketa
• poiketa
• puhjeta

Further reading

• “haljeta”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02