tinnitus

See also: Tinnitus

English

Etymology

Learned borrowing from Latin tinnītus (“a jingling, ringing”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtɪn.ɪ.təs/, /ˈtɪn.ə.təs/, /tɪˈnaɪ.təs/

• Audio (Southern England):

  (file)

• Audio (Southern England):

  (file)

• Audio (Southern England):

  (file)

• Rhymes: -aɪtəs

Noun

tinnitus (countable and uncountable, plural tinnituses or (hypercorrect, rare) tinniti)

1. (otolaryngology, pathology) The experience of auditory sensations, such as a ringing or pulsating sound, occurring in the absence of any external stimulus.

   Synonym: acouasm

Derived terms

• objective tinnitus
• presbytinnitus
• pulsatile tinnitus
• subjective tinnitus
• tinnitic

Translations

perception of nonexistent noise

• Arabic: طَنِين m (ṭanīn)
• Armenian: տինիտուս (tinitus), աղմուկ ականջներում (aġmuk akanǰnerum)
• Bashkir: баш шаулау (baş şawlaw)
• Bulgarian: тинитус m (tinitus), пищене в ушите (pištene v ušite)
• Catalan: tinnitus (ca) m, acufen m
• Chinese:

  Cantonese: 耳鳴 / 耳鸣 (ji⁵ ming⁴)

  Mandarin: 耳鳴 / 耳鸣 (zh) (ěrmíng)

• Czech: tinnitus m, tinitus m
• Danish: tinnitus c, øresus c
• Dutch: tinnitus (nl) m, oorsuizen (nl) n
• Esperanto: tinito
• Finnish: tinnitus (fi)
• French: acouphène (fr) m
• Galician: zunido (gl) m, acúfeno m
• German: Tinnitus (de) m, Ohrensausen (de) n
• Greek: εμβοές (el) f pl (emvoés)
• Hebrew: טִנְטוּן (he) (tintún), טִינִיטוּס (he) f (tínitus)
• Hindi: कान बजना m (kān bajnā), कर्णक्ष्वेण (karṇakṣveṇ)
• Hungarian: fülzúgás (hu)
• Indonesian: tinitus
• Irish: tinniteas m
• Italian: acufene (it) m
• Japanese: 耳鳴り (ja) (みみなり, miminari)
• Korean: 이명 (imyeong), 귀울림 (gwiullim)
• Kyrgyz: кулак чуулдоо (kulak cuuldoo)
• Latin: tinnītus m
• Luxembourgish: Tinnitus m
• Macedonian: зуење во ушите n (zuenje vo ušite)
• Malagasy: figiririoka (mg)
• Malay: tinitus
• Māori: mate tī taringa, taringa tītī
• Norwegian:

  Bokmål: tinnitus m, øresus m or n

  Nynorsk: tinnitus m, øyresus m or n

• Odia: କାନନାଦ (kānanāda)
• Persian: وزوز گوش (vez-vez-e guš)
• Polish: szumy uszne m
• Portuguese: zumbido (pt) m, tinido m, tinnitus m, acufeno m
• Romanian: tinitus n
• Russian: звон в уша́х m (zvon v ušáx), шум в уша́х m (šum v ušáx), ти́ннитус (ru) m (tínnitus)
• Serbo-Croatian:

  Cyrillic: ти̏нитус m

  Latin: tȉnitus (sh) m

• Slovak: tinitus m, hučanie v ušiach n pl, ušný šelest m
• Slovene: tinitus m, šumenje v ušesu n pl
• Spanish: tinnitus (es) m, acúfeno (es) m
• Swedish: tinnitus (sv) c, öronsusning c
• Tamil: காதிரைச்சல் (ta) (kātiraiccal)
• Thai: เสียงในหู (sĭang nai hŏo)
• Turkish: kulak çınlaması
• Ukrainian: тинітус m (tynitus)
• Welsh: tinitws m

Further reading

• tinnitus on Wikipedia.Wikipedia

Czech

Alternative forms

• tinitus

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈtɪnɪtus]

Noun

tinnitus m inan

1. tinnitus

Declension

This noun needs an inflection-table template.

Finnish

Etymology

Derived from Latin tinnītus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtinːitus/, [ˈt̪inːit̪us̠]
• Rhymes: -inːitus
• Syllabification^(key): tin‧ni‧tus
• Hyphenation^(key): tin‧ni‧tus

Noun

tinnitus

1. tinnitus

Declension

Inflection of tinnitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		tinnitus	tinnitukset
genitive		tinnituksen	tinnitusten tinnituksien
partitive		tinnitusta	tinnituksia
illative		tinnitukseen	tinnituksiin
		singular	plural
nominative		tinnitus	tinnitukset
accusative	nom.	tinnitus	tinnitukset
	gen.	tinnituksen
genitive		tinnituksen	tinnitusten tinnituksien
partitive		tinnitusta	tinnituksia
inessive		tinnituksessa	tinnituksissa
elative		tinnituksesta	tinnituksista
illative		tinnitukseen	tinnituksiin
adessive		tinnituksella	tinnituksilla
ablative		tinnitukselta	tinnituksilta
allative		tinnitukselle	tinnituksille
essive		tinnituksena	tinnituksina
translative		tinnitukseksi	tinnituksiksi
abessive		tinnituksetta	tinnituksitta
instructive		—	tinnituksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tinnitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tinnitukseni tinnitukseni accusative nom. tinnitukseni tinnitukseni gen. tinnitukseni genitive tinnitukseni tinnitusteni tinnituksieni partitive tinnitustani tinnituksiani inessive tinnituksessani tinnituksissani elative tinnituksestani tinnituksistani illative tinnitukseeni tinnituksiini adessive tinnituksellani tinnituksillani ablative tinnitukseltani tinnituksiltani allative tinnitukselleni tinnituksilleni essive tinnituksenani tinnituksinani translative tinnituksekseni tinnituksikseni abessive tinnituksettani tinnituksittani instructive — — comitative — tinnituksineni second-person singular possessor singular plural nominative tinnituksesi tinnituksesi accusative nom. tinnituksesi tinnituksesi gen. tinnituksesi genitive tinnituksesi tinnitustesi tinnituksiesi partitive tinnitustasi tinnituksiasi inessive tinnituksessasi tinnituksissasi elative tinnituksestasi tinnituksistasi illative tinnitukseesi tinnituksiisi adessive tinnituksellasi tinnituksillasi ablative tinnitukseltasi tinnituksiltasi allative tinnituksellesi tinnituksillesi essive tinnituksenasi tinnituksinasi translative tinnitukseksesi tinnituksiksesi abessive tinnituksettasi tinnituksittasi instructive — — comitative — tinnituksinesi first-person plural possessor singular plural nominative tinnituksemme tinnituksemme accusative nom. tinnituksemme tinnituksemme gen. tinnituksemme genitive tinnituksemme tinnitustemme tinnituksiemme partitive tinnitustamme tinnituksiamme inessive tinnituksessamme tinnituksissamme elative tinnituksestamme tinnituksistamme illative tinnitukseemme tinnituksiimme adessive tinnituksellamme tinnituksillamme ablative tinnitukseltamme tinnituksiltamme allative tinnituksellemme tinnituksillemme essive tinnituksenamme tinnituksinamme translative tinnitukseksemme tinnituksiksemme abessive tinnituksettamme tinnituksittamme instructive — — comitative — tinnituksinemme second-person plural possessor singular plural nominative tinnituksenne tinnituksenne accusative nom. tinnituksenne tinnituksenne gen. tinnituksenne genitive tinnituksenne tinnitustenne tinnituksienne partitive tinnitustanne tinnituksianne inessive tinnituksessanne tinnituksissanne elative tinnituksestanne tinnituksistanne illative tinnitukseenne tinnituksiinne adessive tinnituksellanne tinnituksillanne ablative tinnitukseltanne tinnituksiltanne allative tinnituksellenne tinnituksillenne essive tinnituksenanne tinnituksinanne translative tinnitukseksenne tinnituksiksenne abessive tinnituksettanne tinnituksittanne instructive — — comitative — tinnituksinenne third-person possessor singular plural nominative tinnituksensa tinnituksensa accusative nom. tinnituksensa tinnituksensa gen. tinnituksensa genitive tinnituksensa tinnitustensa tinnituksiensa partitive tinnitustaan tinnitustansa tinnituksiaan tinnituksiansa inessive tinnituksessaan tinnituksessansa tinnituksissaan tinnituksissansa elative tinnituksestaan tinnituksestansa tinnituksistaan tinnituksistansa illative tinnitukseensa tinnituksiinsa adessive tinnituksellaan tinnituksellansa tinnituksillaan tinnituksillansa ablative tinnitukseltaan tinnitukseltansa tinnituksiltaan tinnituksiltansa allative tinnitukselleen tinnituksellensa tinnituksilleen tinnituksillensa essive tinnituksenaan tinnituksenansa tinnituksinaan tinnituksinansa translative tinnituksekseen tinnitukseksensa tinnituksikseen tinnituksiksensa abessive tinnituksettaan tinnituksettansa tinnituksittaan tinnituksittansa instructive — — comitative — tinnituksineen tinnituksinensa

Further reading

• “tinnitus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• tuntisin

Latin

Etymology

Etymology tree

Latin tinniō

Proto-Indo-European *-tus

Proto-Italic *-tus

Latin -tus

Latin tinnītus

From tinniō (“ring, jingle, clink”) + -tus (abstract noun suffix).

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): [tɪnˈniː.tʊs]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): [tinˈniː.tus]

Noun

tinnītus m (genitive tinnītūs); fourth declension

1. A ringing, jingling, tinkling.

Declension

Fourth-declension noun.

	singular	plural
nominative	tinnītus	tinnītūs
genitive	tinnītūs	tinnītuum
dative	tinnītuī	tinnītibus
accusative	tinnītum	tinnītūs
ablative	tinnītū	tinnītibus
vocative	tinnītus	tinnītūs

Descendants

• → Czech: tinnitus, tinitus
• → English: tinnitus
• → German: Tinnitus
• → Finnish: tinnitus
• Portuguese: tinido

References

• “tinnitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879), A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “tinnitus”, in Charlton T. Lewis (1891), An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• “tinnitus”, in Gaffiot, Félix (1934), Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.

Portuguese

Etymology

Etymology tree

Latin tinniō

Proto-Indo-European *-tus

Proto-Italic *-tus

Latin -tus

Latin tinnītusubor.

Portuguese tinnitus

Unadapted borrowing from Latin tinnītus (“a jingling, ringing”). Doublet of tinido.

Noun

tinnitus m (uncountable)

1. (pathology) tinnitus (perception of a ringing noise)

   Synonyms: zumbido, tinido

Spanish

Pronunciation

• IPA^(key): /tiˈnitus/ [t̪iˈni.t̪us]
• Rhymes: -itus
• Syllabification: tin‧ni‧tus

Noun

tinnitus m (plural tinnitus)

1. tinnitus

Further reading

• “tinnitus”, in Diccionario de la lengua española [Dictionary of the Spanish Language] (in Spanish), online version 23.8.1, Royal Spanish Academy [Spanish: Real Academia Española], 15 December 2025

Swedish

Etymology

From Latin tinnītus.

Noun

tinnitus c

1. tinnitus

References

• “tinnitus”, in Svensk ordbok [Dictionary of Swedish] (in Swedish)
• “tinnitus”, in Svenska Akademiens ordlista [Wordlist of the Swedish Academy] (in Swedish)
• “tinnitus”, in Svenska Akademiens ordbok [Dictionary of the Swedish Academy] (in Swedish)