veittää

Ingrian

Etymology

From veejä (“to carry”) +‎ -ttää.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋei̯tːæː/, [ˈʋe̞i̯tːæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋei̯tːæː/, [ˈʋe̞i̯tːæː]
• Rhymes: -ei̯tːæː
• Hyphenation: veit‧tää

Verb

veittää

1. (transitive) to pull
2. (transitive) to drag
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Kuhu siä veitäät meijen Pașșaa?

     Where are you dragging our Pasha to?

3. (transitive) to carry
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Torgua pitivät: Petterii halkoja veittivät tali liivaa.

     They kept goods: They carried billets or sand into Saint Petersburg.

4. (grammar, transitive) to derive
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 16:

     Iskljucenijan kera laatiit sanat, kummat ollaa veitetty toisist sannoist (tekosannoist) ja näyttäät tekijää tali tekövää.

     An exception is also composed by the words, which are derived from other words (verbs) and denote an agent or object.

Conjugation

Conjugation of veittää (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	veitän	en veitä	1st singular	oon veittänt, oon veittänyt	en oo veittänt, en oo veittänyt
2nd singular	veität	et veitä	2nd singular	oot veittänt, oot veittänyt	et oo veittänt, et oo veittänyt
3rd singular	veittää	ei veitä	3rd singular	ono veittänt, ono veittänyt	ei oo veittänt, ei oo veittänyt
1st plural	veitämmä	emmä veitä	1st plural	oomma veittäneet	emmä oo veittäneet
2nd plural	veitättä	että veitä	2nd plural	ootta veittäneet	että oo veittäneet
3rd plural	veittäät1), veittävät2), veitetää	evät veitä, ei veitetä	3rd plural	ovat veittäneet	evät oo veittäneet, ei oo veitetty
impersonal	veitetää	ei veitetä	impersonal	ono veitetty	ei oo veitetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	veitin	en veittänt, en veittänyt	1st singular	olin veittänt, olin veittänyt	en olt veittänt, en olt veittänyt
2nd singular	veitit	et veittänt, et veittänyt	2nd singular	olit veittänt, olit veittänyt	et olt veittänt, et olt veittänyt
3rd singular	veitti	ei veittänt, ei veittänyt	3rd singular	oli veittänt, oli veittänyt	ei olt veittänt, ei olt veittänyt
1st plural	veitimmä	emmä veittäneet	1st plural	olimma veittäneet	emmä olleet veittäneet
2nd plural	veitittä	että veittäneet	2nd plural	olitta veittäneet	että olleet veittäneet
3rd plural	veittiit1), veittivät2), veitettii	evät veittäneet, ei veitetty	3rd plural	olivat veittäneet	evät olleet veittäneet, ei olt veitetty
impersonal	veitettii	ei veitetty	impersonal	oli veitetty	ei olt veitetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	veittäisin	en veittäis	1st singular	olisin veittänt, olisin veittänyt	en olis veittänt, en olis veittänyt
2nd singular	veittäisit, veittäist1)	et veittäis	2nd singular	olisit veittänt, olisit veittänyt	et olis veittänt, et olis veittänyt
3rd singular	veittäis	ei veittäis	3rd singular	olis veittänt, olis veittänyt	ei olis veittänt, ei olis veittänyt
1st plural	veittäisimmä	emmä veittäis	1st plural	olisimma veittäneet	emmä olis veittäneet
2nd plural	veittäisittä	että veittäis	2nd plural	olisitta veittäneet	että olis veittäneet
3rd plural	veittäisiit1), veittäisivät2), veitettäis	evät veittäis, ei veitettäis	3rd plural	olisivat veittäneet	evät olis veittäneet, ei olis veitetty
impersonal	veitettäis	ei veitettäis	impersonal	olis veitetty	ei olis veitetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	veitä	elä veitä	2nd singular	oo veittänt, oo veittänyt	elä oo veittänt, elä oo veittänyt
3rd singular	veittäköö	elköö veittäkö	3rd singular	olkoo veittänt, olkoo veittänyt	elköö olko veittänt, elköö olko veittänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	veittäkää	elkää veittäkö	2nd plural	olkaa veittäneet	elkää olko veittäneet
3rd plural	veittäkööt	elkööt veittäkö, elköö veitettäkö	3rd plural	olkoot veittäneet	elkööt olko veittäneet, elköö olko veitetty
impersonal	veitettäkköö	elköö veitettäkö	impersonal	olkoo veitetty	elköö olko veitetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	veittänen	en veittäne
2nd singular	veittänet	et veittäne
3rd singular	veittänöö	ei veittäne
1st plural	veittänemmä	emmä veittäne
2nd plural	veittänettä	että veittäne
3rd plural	veittänööt	evät veittäne, ei veitettäne
impersonal	veitettännöö	ei veitettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		veittää	present	veittävä	veitettävä
2nd	inessive	veittäjees	past	veittänt, veittänyt	veitetty
	instructive	veittäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (veittäkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	veittämää
	inessive	veittämääs
	elative	veittämäst
	abessive	veittämätä
4th	nominative	veittämiin
	partitive	veittämistä, veittämist

Synonyms

• (to pull): vettää, temmata, tempoa, väittää
• (to carry): veejä, vettää

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 651