nimi

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Estonian 1.1 Etymology 1.2 Noun 1.2.1 Derived terms 2 Finnish 2.1 Etymology 2.2 Noun 2.2.1 Declension 2.2.2 Derived terms 2.2.3 Compounds

[edit] Estonian

[edit] Etymology

From Uralic *nime (name; may be a cognate of Proto-Indo-European *nomn- or vice versa). Cognates include Northern Sami namma and Hungarian név.

[edit] Noun

nimi

1. A name.

[edit] Derived terms

• nimeline
• nimetada
• nimetu

---

[edit] Finnish

[edit] Etymology

From Proto-Uralic *nime (“‘name’”); may be a cognate of Proto-Indo-European *nomn- or vice versa). Cognates include Northern Sami namma and Hungarian név.

[edit] Noun

nimi (stem nim-^*)

1. Name.

[edit] Declension

Declension of nimi singular plural nominative nimi nimet genitive nimen nimien partitive nimeä nimiä accusative nimi nimen nimet inessive nimessä nimissä elative nimestä nimistä illative nimeen nimiin adessive nimellä nimillä ablative nimeltä nimiltä allative nimelle nimille essive nimenä niminä translative nimeksi nimiksi instructive – nimin abessive nimettä nimittä comitative – nimineen

[edit] Derived terms

• vannoa (+ genitive +) nimeen = to swear by sb/sth
• antaa + allative + nimeksi + nominative = to name (to christen, baptise/-ze)
• nimeksi = scarcely (any), hardly (any)
• genitive + nimessä = in the name of
• Nimi on enne. = Nomen est omen. (calque from Latin)
• adjectives: nimekäs, nimellinen, nimetön, niminen
• nouns: nimike, nimistö, nimiö
• verbs: nimetä, nimittää
• adverbs: nimittäin

[edit] Compounds

nimenomaan nimenomainen nimikirja

nimikirjain nimikirjanote nimikirjoitus

nimimuisti nimipäivä nimismies