debet

See also: débet

Czech

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈdɛbɛt]

Noun

debet m inan

1. debit

Declension

Declension of debet (hard masculine inanimate)

	singular	plural
nominative	debet	debety
genitive	debetu	debetů
dative	debetu	debetům
accusative	debet	debety
vocative	debete	debety
locative	debetu	debetech
instrumental	debetem	debety

Derived terms

• debetní

Related terms

• debitor

See also

• kredit

Further reading

• “debet”, in Příruční slovník jazyka českého (in Czech), 1935–1957
• “debet”, in Slovník spisovného jazyka českého (in Czech), 1960–1971, 1989

Dutch

Alternative forms

• debit (obsolete)

Etymology

From Middle Dutch debet, from Latin dēbet.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdeː.bɛt/

• Audio:

  (file)

• Hyphenation: de‧bet

Noun

debet n (uncountable, no diminutive)

1. (accounting) debit, due to the account holder by a third party

   Synonyms: saldo, tegoed

   Antonym: credit

2. a debt, due to a third party

Derived terms

• debetkaart
• debetkolom
• debetpost
• debetzijde

Related terms

• debiet
• debiteren
• debiteur

Descendants

• → Indonesian: debet → debit

Finnish

Etymology

From Middle French debet.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdeːbet/, [ˈde̞ːbe̞t̪]
• Rhymes: -eːbet
• Syllabification^(key): de‧bet
• Hyphenation^(key): de‧bet

Noun

debet

1. debit

Declension

Inflection of debet (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		debet	debetit
genitive		debetin	debetien
partitive		debetiä	debetejä
illative		debetiin	debeteihin
		singular	plural
nominative		debet	debetit
accusative	nom.	debet	debetit
	gen.	debetin
genitive		debetin	debetien
partitive		debetiä	debetejä
inessive		debetissä	debeteissä
elative		debetistä	debeteistä
illative		debetiin	debeteihin
adessive		debetillä	debeteillä
ablative		debetiltä	debeteiltä
allative		debetille	debeteille
essive		debetinä	debeteinä
translative		debetiksi	debeteiksi
abessive		debetittä	debeteittä
instructive		—	debetein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of debet (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative debetini debetini accusative nom. debetini debetini gen. debetini genitive debetini debetieni partitive debetiäni debetejäni inessive debetissäni debeteissäni elative debetistäni debeteistäni illative debetiini debeteihini adessive debetilläni debeteilläni ablative debetiltäni debeteiltäni allative debetilleni debeteilleni essive debetinäni debeteinäni translative debetikseni debeteikseni abessive debetittäni debeteittäni instructive — — comitative — debeteineni second-person singular possessor singular plural nominative debetisi debetisi accusative nom. debetisi debetisi gen. debetisi genitive debetisi debetiesi partitive debetiäsi debetejäsi inessive debetissäsi debeteissäsi elative debetistäsi debeteistäsi illative debetiisi debeteihisi adessive debetilläsi debeteilläsi ablative debetiltäsi debeteiltäsi allative debetillesi debeteillesi essive debetinäsi debeteinäsi translative debetiksesi debeteiksesi abessive debetittäsi debeteittäsi instructive — — comitative — debeteinesi first-person plural possessor singular plural nominative debetimme debetimme accusative nom. debetimme debetimme gen. debetimme genitive debetimme debetiemme partitive debetiämme debetejämme inessive debetissämme debeteissämme elative debetistämme debeteistämme illative debetiimme debeteihimme adessive debetillämme debeteillämme ablative debetiltämme debeteiltämme allative debetillemme debeteillemme essive debetinämme debeteinämme translative debetiksemme debeteiksemme abessive debetittämme debeteittämme instructive — — comitative — debeteinemme second-person plural possessor singular plural nominative debetinne debetinne accusative nom. debetinne debetinne gen. debetinne genitive debetinne debetienne partitive debetiänne debetejänne inessive debetissänne debeteissänne elative debetistänne debeteistänne illative debetiinne debeteihinne adessive debetillänne debeteillänne ablative debetiltänne debeteiltänne allative debetillenne debeteillenne essive debetinänne debeteinänne translative debetiksenne debeteiksenne abessive debetittänne debeteittänne instructive — — comitative — debeteinenne third-person possessor singular plural nominative debetinsä debetinsä accusative nom. debetinsä debetinsä gen. debetinsä genitive debetinsä debetiensä partitive debetiään debetiänsä debetejään debetejänsä inessive debetissään debetissänsä debeteissään debeteissänsä elative debetistään debetistänsä debeteistään debeteistänsä illative debetiinsä debeteihinsä adessive debetillään debetillänsä debeteillään debeteillänsä ablative debetiltään debetiltänsä debeteiltään debeteiltänsä allative debetilleen debetillensä debeteilleen debeteillensä essive debetinään debetinänsä debeteinään debeteinänsä translative debetikseen debetiksensä debeteikseen debeteiksensä abessive debetittään debetittänsä debeteittään debeteittänsä instructive — — comitative — debeteineen debeteinensä

Derived terms

compounds

• debetpuoli

Further reading

• “debet”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Icelandic

Etymology

Learned borrowing from Latin dēbet (“he/she/it owes”), from dēbeō.

Noun

debet n (genitive singular debets, no plural)

1. (accounting) stock-taking, withdrawal of money

   Synonyms: úttekt, skuldadálkur

Declension

Declension of debet (sg-only neuter)

	singular
	indefinite	definite
nominative	debet	debetið
accusative	debet	debetið
dative	debeti	debetinu
genitive	debets	debetsins

Further reading

• “debet” in the Dictionary of Modern Icelandic (in Icelandic) and ISLEX (in the Nordic languages)

Indonesian

Etymology

From Dutch debet, from Middle French debet (Modern French débit), from Latin dēbitum (“what is owed, a debt”).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈdebət̪̚]
• Hyphenation: dé‧bêt

Noun

debet (plural debet-debet)

1. (accounting, nonstandard) alternative spelling of debit (“debit, receivable”)

Latin

Verb

dēbet

1. third-person singular present active indicative of dēbeō

Polish

Etymology

Borrowed from French débet, from Latin dēbet, from dēbeō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdɛ.bɛt/

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ɛbɛt
• Syllabification: de‧bet

Noun

debet m inan

1. (banking) overdraft
2. (accounting) debit

Declension

Declension of debet

	singular	plural
nominative	debet	debety
genitive	debetu	debetów
dative	debetowi	debetom
accusative	debet	debety
instrumental	debetem	debetami
locative	debecie	debetach
vocative	debecie	debety

Further reading

• debet in Wielki słownik języka polskiego, Instytut Języka Polskiego PAN
• debet in Polish dictionaries at PWN