helve

See also: Helve

English

Etymology

From Middle English helfe, helve; from Old English hielfe, from Proto-Germanic *halbiją. Probably cognate to English half, although Etymonline claims relation from halter and helm.

Pronunciation

• IPA^(key): /hɛlv/

• Audio (Southern England):

  (file)

• Rhymes: -ɛlv

Noun

helve (plural helves)

1. The handle or haft of a tool or weapon.
   • 1917, Robert Frost, "The Ax-helve":

     It was the bad ax-helve someone had sold me— / “Made on machine,” he said, plowing the grain […]

   • 1982, Lawrence Durrell, Constance (Avignon Quintet), Faber & Faber, published 2004, page 847:

     Happily they were only sketchily armed, the group-leaders carried pistols and pick-helves.

2. A forge hammer lifted by a cam acting on the helve between the fulcrum and the head.

Translations

The handle or haft of a tool or weapon

• Azerbaijani: dəstə (az), sap (az), qulp (az), qəbzə
• Bulgarian: дръжка (bg) f (drǎžka)
• Finnish: kahva (short); varsi (fi) (long); tukki (rifle)
• Galician: moca f, cabo (gl) m
• Plautdietsch: Stäl m

Verb

helve (third-person singular simple present helves, present participle helving, simple past and past participle helved)

1. (transitive) To furnish (an axe, etc.) with a helve.

Translations

to furnish with a helve

• Azerbaijani: saplamaq (az)
• Finnish: varttaa (fi)

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *helbeh, borrowed from Proto-Germanic [Term?] (whence Old High German helwa, helawa), or alternatively a more recent Germanic borrowing.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhelʋeˣ/, [ˈhe̞lʋe̞(ʔ)]
• Rhymes: -elʋe
• Syllabification^(key): hel‧ve
• Hyphenation^(key): hel‧ve

Noun

helve

1. (botany) lodicule

Declension

Inflection of helve (Kotus type 48*E/hame, p-v gradation)
nominative		helve	helpeet
genitive		helpeen	helpeiden helpeitten
partitive		helvettä	helpeitä
illative		helpeeseen	helpeisiin helpeihin
		singular	plural
nominative		helve	helpeet
accusative	nom.	helve	helpeet
	gen.	helpeen
genitive		helpeen	helpeiden helpeitten
partitive		helvettä	helpeitä
inessive		helpeessä	helpeissä
elative		helpeestä	helpeistä
illative		helpeeseen	helpeisiin helpeihin
adessive		helpeellä	helpeillä
ablative		helpeeltä	helpeiltä
allative		helpeelle	helpeille
essive		helpeenä	helpeinä
translative		helpeeksi	helpeiksi
abessive		helpeettä	helpeittä
instructive		—	helpein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of helve (Kotus type 48*E/hame, p-v gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative helpeeni helpeeni accusative nom. helpeeni helpeeni gen. helpeeni genitive helpeeni helpeideni helpeitteni partitive helvettäni helpeitäni inessive helpeessäni helpeissäni elative helpeestäni helpeistäni illative helpeeseeni helpeisiini helpeihini adessive helpeelläni helpeilläni ablative helpeeltäni helpeiltäni allative helpeelleni helpeilleni essive helpeenäni helpeinäni translative helpeekseni helpeikseni abessive helpeettäni helpeittäni instructive — — comitative — helpeineni second-person singular possessor singular plural nominative helpeesi helpeesi accusative nom. helpeesi helpeesi gen. helpeesi genitive helpeesi helpeidesi helpeittesi partitive helvettäsi helpeitäsi inessive helpeessäsi helpeissäsi elative helpeestäsi helpeistäsi illative helpeeseesi helpeisiisi helpeihisi adessive helpeelläsi helpeilläsi ablative helpeeltäsi helpeiltäsi allative helpeellesi helpeillesi essive helpeenäsi helpeinäsi translative helpeeksesi helpeiksesi abessive helpeettäsi helpeittäsi instructive — — comitative — helpeinesi first-person plural possessor singular plural nominative helpeemme helpeemme accusative nom. helpeemme helpeemme gen. helpeemme genitive helpeemme helpeidemme helpeittemme partitive helvettämme helpeitämme inessive helpeessämme helpeissämme elative helpeestämme helpeistämme illative helpeeseemme helpeisiimme helpeihimme adessive helpeellämme helpeillämme ablative helpeeltämme helpeiltämme allative helpeellemme helpeillemme essive helpeenämme helpeinämme translative helpeeksemme helpeiksemme abessive helpeettämme helpeittämme instructive — — comitative — helpeinemme second-person plural possessor singular plural nominative helpeenne helpeenne accusative nom. helpeenne helpeenne gen. helpeenne genitive helpeenne helpeidenne helpeittenne partitive helvettänne helpeitänne inessive helpeessänne helpeissänne elative helpeestänne helpeistänne illative helpeeseenne helpeisiinne helpeihinne adessive helpeellänne helpeillänne ablative helpeeltänne helpeiltänne allative helpeellenne helpeillenne essive helpeenänne helpeinänne translative helpeeksenne helpeiksenne abessive helpeettänne helpeittänne instructive — — comitative — helpeinenne third-person possessor singular plural nominative helpeensä helpeensä accusative nom. helpeensä helpeensä gen. helpeensä genitive helpeensä helpeidensä helpeittensä partitive helvettään helvettänsä helpeitään helpeitänsä inessive helpeessään helpeessänsä helpeissään helpeissänsä elative helpeestään helpeestänsä helpeistään helpeistänsä illative helpeeseensä helpeisiinsä helpeihinsä adessive helpeellään helpeellänsä helpeillään helpeillänsä ablative helpeeltään helpeeltänsä helpeiltään helpeiltänsä allative helpeelleen helpeellensä helpeilleen helpeillensä essive helpeenään helpeenänsä helpeinään helpeinänsä translative helpeekseen helpeeksensä helpeikseen helpeiksensä abessive helpeettään helpeettänsä helpeittään helpeittänsä instructive — — comitative — helpeineen helpeinensä

Derived terms

• helpi

compounds

• heinänhelve

Further reading

• “helve”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *helbeh. Cognates include Finnish helve and Estonian helves.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhelʋe/, [ˈhe̞lʲʋ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhelʋe/, [ˈhe̞lʋe̞]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈhelʋeh/, [ˈhe̞lʋe̞h]
• Rhymes: -elʋ, -elʋe
• Hyphenation: hel‧ve

Noun

helve

1. lodicule

Declension

Declension of helve (type 6/lähe, p-v gradation)
	singular	plural
nominative	helve	helpeet
genitive	helpeen	helpein
partitive	helvettä	helpeitä
illative	helpeesse	helpeisse
inessive	helpees	helpeis
elative	helpeest	helpeist
allative	helpeelle	helpeille
adessive	helpeel	helpeil
ablative	helpeelt	helpeilt
translative	helpeeks	helpeiks
essive	helpeennä, helpeen	helpeinnä, helpein
exessive1)	helpeent	helpeint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Arvo Laanest (1997), Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 35

Latin

Adjective

helve

1. vocative masculine singular of helvus

Middle English

Alternative forms

• hylve, helfe, hilve, halve, alffe, hellfe

Etymology

From Old English hielfe, from Proto-West Germanic *halbī.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɛlv(ə)/, /ˈhilv(ə)/, /hɛlf/

Noun

helve

1. helve (grip of an implement)

Descendants

• English: helve
• Scots: helf

References

• “helve, n.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007, retrieved 6 March 2019.