protium

See also: Protium

English

Etymology

From proto- +‎ -ium. From Ancient Greek πρῶτος (prôtos, “first”).

Noun

protium (plural protiums)

1. (physics) The lightest and most common isotope of hydrogen, having a single proton and no neutrons: ¹₁H. It is the only stable nuclide with no neutrons.

   So far there are no differences among the protiums extracted at various labs, except for concentration levels.

2. An atom of this isotope.

Synonyms

• hydrogen-one, hydrogen-1, H-1, ¹H
• light hydrogen, normal hydrogen

Hypernyms

• hydrogen (H)

Coordinate terms

• (isotopes of hydrogen): deuterium, tritium, quadrium

Related terms

• proton (p)

Translations

lightest isotope of hydrogen

• Afrikaans: protium
• Bulgarian: про́тий m (prótij)
• Catalan: proti m
• Chinese:

  Mandarin: 氕 (zh) (piē)

• Dutch: protium (nl) n
• Esperanto: procio
• Finnish: protium
• French: protium (fr) m
• German: Protium (de) n
• Hungarian: prócium
• Icelandic: einvetni n, prótín n
• Ido: protio
• Italian: prozio (it) m
• Japanese: 軽水素 (けいすいそ, keisuiso), (rare) プロチウム (ぷろちうむ, purochiumu)
• Korean: 프로튬 (peurotyum)
• Polish: prot m
• Portuguese: prótio (pt) m
• Russian: про́тий (ru) m (prótij)
• Spanish: protio m

References

• Elementymology

Further reading

• protium on Wikipedia.Wikipedia

Dutch

Etymology

From Ancient Greek πρῶτος (prôtos, “first”) +‎ -ium.

Pronunciation

• Hyphenation: pro‧ti‧um

Noun

protium n (uncountable)

1. protium

Finnish

Etymology

From English protium.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈprotium/, [ˈpro̞t̪ium]
• Rhymes: -otium
• Syllabification^(key): pro‧ti‧um

Noun

protium

1. (physics) protium

Declension

Inflection of protium (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		protium	protiumit
genitive		protiumin	protiumien
partitive		protiumia	protiumeja
illative		protiumiin	protiumeihin
		singular	plural
nominative		protium	protiumit
accusative	nom.	protium	protiumit
	gen.	protiumin
genitive		protiumin	protiumien
partitive		protiumia	protiumeja
inessive		protiumissa	protiumeissa
elative		protiumista	protiumeista
illative		protiumiin	protiumeihin
adessive		protiumilla	protiumeilla
ablative		protiumilta	protiumeilta
allative		protiumille	protiumeille
essive		protiumina	protiumeina
translative		protiumiksi	protiumeiksi
abessive		protiumitta	protiumeitta
instructive		—	protiumein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of protium (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative protiumini protiumini accusative nom. protiumini protiumini gen. protiumini genitive protiumini protiumieni partitive protiumiani protiumejani inessive protiumissani protiumeissani elative protiumistani protiumeistani illative protiumiini protiumeihini adessive protiumillani protiumeillani ablative protiumiltani protiumeiltani allative protiumilleni protiumeilleni essive protiuminani protiumeinani translative protiumikseni protiumeikseni abessive protiumittani protiumeittani instructive — — comitative — protiumeineni second-person singular possessor singular plural nominative protiumisi protiumisi accusative nom. protiumisi protiumisi gen. protiumisi genitive protiumisi protiumiesi partitive protiumiasi protiumejasi inessive protiumissasi protiumeissasi elative protiumistasi protiumeistasi illative protiumiisi protiumeihisi adessive protiumillasi protiumeillasi ablative protiumiltasi protiumeiltasi allative protiumillesi protiumeillesi essive protiuminasi protiumeinasi translative protiumiksesi protiumeiksesi abessive protiumittasi protiumeittasi instructive — — comitative — protiumeinesi first-person plural possessor singular plural nominative protiumimme protiumimme accusative nom. protiumimme protiumimme gen. protiumimme genitive protiumimme protiumiemme partitive protiumiamme protiumejamme inessive protiumissamme protiumeissamme elative protiumistamme protiumeistamme illative protiumiimme protiumeihimme adessive protiumillamme protiumeillamme ablative protiumiltamme protiumeiltamme allative protiumillemme protiumeillemme essive protiuminamme protiumeinamme translative protiumiksemme protiumeiksemme abessive protiumittamme protiumeittamme instructive — — comitative — protiumeinemme second-person plural possessor singular plural nominative protiuminne protiuminne accusative nom. protiuminne protiuminne gen. protiuminne genitive protiuminne protiumienne partitive protiumianne protiumejanne inessive protiumissanne protiumeissanne elative protiumistanne protiumeistanne illative protiumiinne protiumeihinne adessive protiumillanne protiumeillanne ablative protiumiltanne protiumeiltanne allative protiumillenne protiumeillenne essive protiuminanne protiumeinanne translative protiumiksenne protiumeiksenne abessive protiumittanne protiumeittanne instructive — — comitative — protiumeinenne third-person possessor singular plural nominative protiuminsa protiuminsa accusative nom. protiuminsa protiuminsa gen. protiuminsa genitive protiuminsa protiumiensa partitive protiumiaan protiumiansa protiumejaan protiumejansa inessive protiumissaan protiumissansa protiumeissaan protiumeissansa elative protiumistaan protiumistansa protiumeistaan protiumeistansa illative protiumiinsa protiumeihinsa adessive protiumillaan protiumillansa protiumeillaan protiumeillansa ablative protiumiltaan protiumiltansa protiumeiltaan protiumeiltansa allative protiumilleen protiumillensa protiumeilleen protiumeillensa essive protiuminaan protiuminansa protiumeinaan protiumeinansa translative protiumikseen protiumiksensa protiumeikseen protiumeiksensa abessive protiumittaan protiumittansa protiumeittaan protiumeittansa instructive — — comitative — protiumeineen protiumeinensa

Further reading

• “protium”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Latin

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): /ˈproː.ti.um/, [ˈproːt̪iʊ̃ˑ]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈprot.t͡si.um/, [ˈprɔt̪ː͡s̪ium]

Noun

prōtium n (genitive prōtiī or prōtī); second declension

1. protium

Declension

Second-declension noun (neuter).

Case	Singular	Plural
Nominative	prōtium	prōtia
Genitive	prōtiī prōtī1	prōtiōrum
Dative	prōtiō	prōtiīs
Accusative	prōtium	prōtia
Ablative	prōtiō	prōtiīs
Vocative	prōtium	prōtia

¹Found in older Latin (until the Augustan Age).