Neptunus

See also: Neptúnus

Afrikaans

Etymology

From Dutch Neptunus.

Pronunciation

• Hyphenation: Neptu‧nus

Proper noun

Neptunus

1. (astronomy) Neptune
2. (Roman mythology) Neptune

See also

• planets of the Solar System: planete van die Sonnestelsel: Mercurius · Venus · Aarde · Mars · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus ^[edit]

Dutch

Etymology

From Latin Neptūnus.

Pronunciation

• IPA^(key): /nɛpˈtynʏs/

• Audio:

  (file)

Proper noun

Neptunus n

1. Neptune, the eighth planet of our solar system
2. Neptune, the Roman sea god

See also

• Poseidon

Estonian

Proper noun

Neptunus

1. Neptune (god)

Finnish

Etymology

From Latin Neptūnus.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈneptunus/, [ˈne̞pt̪unus̠]
• Rhymes: -eptunus
• Syllabification^(key): Nep‧tu‧nus
• Hyphenation^(key): Nep‧tu‧nus

Proper noun

Neptunus

1. (Roman mythology) Neptune
2. (astronomy) Neptune

Declension

Inflection of Neptunus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		Neptunus	Neptunukset
genitive		Neptunuksen	Neptunusten Neptunuksien
partitive		Neptunusta	Neptunuksia
illative		Neptunukseen	Neptunuksiin
		singular	plural
nominative		Neptunus	Neptunukset
accusative	nom.	Neptunus	Neptunukset
	gen.	Neptunuksen
genitive		Neptunuksen	Neptunusten Neptunuksien
partitive		Neptunusta	Neptunuksia
inessive		Neptunuksessa	Neptunuksissa
elative		Neptunuksesta	Neptunuksista
illative		Neptunukseen	Neptunuksiin
adessive		Neptunuksella	Neptunuksilla
ablative		Neptunukselta	Neptunuksilta
allative		Neptunukselle	Neptunuksille
essive		Neptunuksena	Neptunuksina
translative		Neptunukseksi	Neptunuksiksi
abessive		Neptunuksetta	Neptunuksitta
instructive		—	Neptunuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Neptunus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Neptunukseni Neptunukseni accusative nom. Neptunukseni Neptunukseni gen. Neptunukseni genitive Neptunukseni Neptunusteni Neptunuksieni partitive Neptunustani Neptunuksiani inessive Neptunuksessani Neptunuksissani elative Neptunuksestani Neptunuksistani illative Neptunukseeni Neptunuksiini adessive Neptunuksellani Neptunuksillani ablative Neptunukseltani Neptunuksiltani allative Neptunukselleni Neptunuksilleni essive Neptunuksenani Neptunuksinani translative Neptunuksekseni Neptunuksikseni abessive Neptunuksettani Neptunuksittani instructive — — comitative — Neptunuksineni second-person singular possessor singular plural nominative Neptunuksesi Neptunuksesi accusative nom. Neptunuksesi Neptunuksesi gen. Neptunuksesi genitive Neptunuksesi Neptunustesi Neptunuksiesi partitive Neptunustasi Neptunuksiasi inessive Neptunuksessasi Neptunuksissasi elative Neptunuksestasi Neptunuksistasi illative Neptunukseesi Neptunuksiisi adessive Neptunuksellasi Neptunuksillasi ablative Neptunukseltasi Neptunuksiltasi allative Neptunuksellesi Neptunuksillesi essive Neptunuksenasi Neptunuksinasi translative Neptunukseksesi Neptunuksiksesi abessive Neptunuksettasi Neptunuksittasi instructive — — comitative — Neptunuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative Neptunuksemme Neptunuksemme accusative nom. Neptunuksemme Neptunuksemme gen. Neptunuksemme genitive Neptunuksemme Neptunustemme Neptunuksiemme partitive Neptunustamme Neptunuksiamme inessive Neptunuksessamme Neptunuksissamme elative Neptunuksestamme Neptunuksistamme illative Neptunukseemme Neptunuksiimme adessive Neptunuksellamme Neptunuksillamme ablative Neptunukseltamme Neptunuksiltamme allative Neptunuksellemme Neptunuksillemme essive Neptunuksenamme Neptunuksinamme translative Neptunukseksemme Neptunuksiksemme abessive Neptunuksettamme Neptunuksittamme instructive — — comitative — Neptunuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative Neptunuksenne Neptunuksenne accusative nom. Neptunuksenne Neptunuksenne gen. Neptunuksenne genitive Neptunuksenne Neptunustenne Neptunuksienne partitive Neptunustanne Neptunuksianne inessive Neptunuksessanne Neptunuksissanne elative Neptunuksestanne Neptunuksistanne illative Neptunukseenne Neptunuksiinne adessive Neptunuksellanne Neptunuksillanne ablative Neptunukseltanne Neptunuksiltanne allative Neptunuksellenne Neptunuksillenne essive Neptunuksenanne Neptunuksinanne translative Neptunukseksenne Neptunuksiksenne abessive Neptunuksettanne Neptunuksittanne instructive — — comitative — Neptunuksinenne third-person possessor singular plural nominative Neptunuksensa Neptunuksensa accusative nom. Neptunuksensa Neptunuksensa gen. Neptunuksensa genitive Neptunuksensa Neptunustensa Neptunuksiensa partitive Neptunustaan Neptunustansa Neptunuksiaan Neptunuksiansa inessive Neptunuksessaan Neptunuksessansa Neptunuksissaan Neptunuksissansa elative Neptunuksestaan Neptunuksestansa Neptunuksistaan Neptunuksistansa illative Neptunukseensa Neptunuksiinsa adessive Neptunuksellaan Neptunuksellansa Neptunuksillaan Neptunuksillansa ablative Neptunukseltaan Neptunukseltansa Neptunuksiltaan Neptunuksiltansa allative Neptunukselleen Neptunuksellensa Neptunuksilleen Neptunuksillensa essive Neptunuksenaan Neptunuksenansa Neptunuksinaan Neptunuksinansa translative Neptunuksekseen Neptunukseksensa Neptunuksikseen Neptunuksiksensa abessive Neptunuksettaan Neptunuksettansa Neptunuksittaan Neptunuksittansa instructive — — comitative — Neptunuksineen Neptunuksinensa

See also

Solar System in Finnish · Aurinkokunta (layout · text)
Star	Aurinko
IAU planets and notable dwarf planets	Merkurius	Venus	Maa (Tellus)	Mars	Ceres	Jupiter	Saturnus	Uranus	Neptunus	Pluto	Eris
Notable moons	—	—	Kuu	Phobos Deimos	—	Io Europa Ganymedes Kallisto	Mimas Enceladus Tethys Dione Rhea Titan Japetus	Miranda Ariel Umbriel Titania Oberon	Triton	Kharon	Dysnomia

Latin

Etymology

Probably from Proto-Italic *neptūnos, from Proto-Indo-European *nébʰos (“cloud, moisture, mist”), but this is disputed; see Neptune.

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): /nepˈtuː.nus/, [nɛpˈt̪uːnʊs]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /nepˈtu.nus/, [nepˈt̪uːnus]

Proper noun

Neptūnus m (genitive Neptūnī); second declension

1. (Roman mythology) Neptune (god of the sea)
2. (New Latin, astronomy) Neptune (planet)

Declension

Second-declension noun.

	singular	plural
nominative	Neptūnus	Neptūnī
genitive	Neptūnī	Neptūnōrum
dative	Neptūnō	Neptūnīs
accusative	Neptūnum	Neptūnōs
ablative	Neptūnō	Neptūnīs
vocative	Neptūne	Neptūnī

Descendants

Inherited

• Old French: netun (“marine monster”), nuiton (alteration through confusion with nuit, "night")
  • Middle French: luiton (alteration through confusion with luire, "to glow")
    • French: lutin (alteration of luiton), nuton (regional, Ardennes françaises), luiton (regional, Dauphiné)
  • Walloon: nûton

Borrowed

• → Catalan: Neptú
• → French: Neptune
• → Galician: Neptuno
• → Italian: Nettuno
• → Portuguese: Neptuno
• → Romanian: Neptun
• → Spanish: Neptuno

References

• “Neptunus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “Neptunus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• Neptunus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
• James A. H. Murray et al., editors (1884–1928), “Neptunus”, in A New English Dictionary on Historical Principles (Oxford English Dictionary), London: Clarendon Press, →OCLC.

Middle English

Alternative forms

• Neptune

Etymology

From Latin Neptūnus.

Pronunciation

• IPA^(key): /nɛpˈtiu̯nus/

Proper noun

Neptunus

1. (mythology) The Roman god governing the sea; Neptune.

Usage notes

The planet known as Neptune was yet undiscovered during the span of time inhabited by Middle English; therefore no planetary sense belonged to the word.

Descendants

• English: Neptune

References

• “Neptunus, n.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007, retrieved 15 June 2018.

Swedish

Pronunciation

• IPA^(key): /nɛpˈtʉːnɵs/

• Audio:

  (file)

Proper noun

Neptunus c (genitive Neptunus)

1. Neptune (planet)
2. Neptune (Roman god)

West Frisian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• IPA^(key): /nɛpˈtynəs/

Noun

Neptunus c (no plural)

1. Neptune (planet)
2. Neptune (god)

Further reading

• “Neptunus”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011