härkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Härkä

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *härkä, possibly borrowed from a Balto-Slavic language. Cognates include Estonian härg.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhærkæ/
  • Hyphenation: här‧kä

Noun[edit]

härkä

  1. An ox.
  2. Meat from a bull, beef.

Declension[edit]

Inflection of härkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative härkä härät
genitive härän härkien
partitive härkää härkiä
illative härkään härkiin
singular plural
nominative härkä härät
accusative nom. härkä härät
gen. härän
genitive härän härkien
härkäinrare
partitive härkää härkiä
inessive härässä härissä
elative härästä häristä
illative härkään härkiin
adessive härällä härillä
ablative härältä häriltä
allative härälle härille
essive härkänä härkinä
translative häräksi häriksi
instructive härin
abessive härättä härittä
comitative härkineen

Archaic declension:

Inflection of härkä (Kotus type 10/koira, k-j gradation)
nominative härkä härjät
genitive härjän härkien
partitive härkää härkiä
illative härkään härkiin
singular plural
nominative härkä härjät
accusative nom. härkä härjät
gen. härjän
genitive härjän härkien
härkäinrare
partitive härkää härkiä
inessive härjässä härjissä
elative härjästä härjistä
illative härkään härkiin
adessive härjällä härjillä
ablative härjältä härjiltä
allative härjälle härjille
essive härkänä härkinä
translative härjäksi härjiksi
instructive härjin
abessive härjättä härjittä
comitative härkineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]