ifrit

See also: Ifrit

English

Arabian Nights - Letchford - 71 "And as soon as he touched bottom he was confronted by the Ifrit."

Alternative forms

• 'ifrit, ʿifrīt, 'ifriit, ʿefrīt, ʿefrēt, 'afreet, 'afret, 'afreit, 'afrit, 'afriit, 'efreet, 'efret, efreit, 'efriit, 'efrit, 'ifreet, 'ifret, 'ifreit, afreet, afret, afreit, afrit, afriit, efreet, efret, efreit, efriet, efrit, efriit, éfrit, ifreet, ifret, ifreit, ifriet, ifrite, ifriite

Etymology

From Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Pronunciation

• IPA^(key): /ɪˈfɹiːt/
• (nonstandard, spelling pronunciation) IPA^(key): /ˈɪf.ɹɪt/

Noun

ifrit (plural ifrits)

1. (Islam) A kind of djinn mentioned in the Qur'an.
2. (Arab mythology) A demon, evil spirit, often associated with the underworld.
   • 1885, Richard F. Burton, chapter XXI, in The Book of the Thousand Nights and a Night, volume I, The Burton Club, page 211:

     Then she flew firmament-wards to circle it, as was her custom, and met an Ifrit on the wing who saluted her and she said to him, "Whence comest thou?"

   • 2016 July 11, Kyle More, “TripTank 2025” (9:02 from the start), in TripTank‎^[1], season 2, episode 14, spoken by Clarine (Lauren Lapkus):

     “In that stone, Paguta has contained a powerful ifrit, but it can only be summoned once every hundred years.”

3. A species of passerine bird endemic to New Guinea, in full the blue-capped ifrit.

Descendants

• → Japanese: イフリート (ifurīto)

Translations

Translations

• Arabic: عِفْرِيت m (ʕifrīt)
• Esperanto: efrito
• French: éfrit (fr) m
• German: Ifrit (de) m
• Hindi: इफ़्रीत m (ifrīt)
• Indonesian: ifrit (id)
• Japanese: イフリート (ifurīto)
• Korean: 이프리트 (ipeuriteu)
• Malay: ifrit
• Maltese: għafrit m, għafrid m
• Persian:

  Classical Persian: عِفْرِیت (ifrīt)

  Iranian Persian: عِفْریت (efrit)

• Polish: afryt (pl) m, efryt m, ifryt m, ifrit m
• Russian: ифри́т (ru) m (ifrít)
• Spanish: ifrit m
• Tajik: ифрит (ifrit)
• Turkish: ifrit (tr)
• Urdu: عِفْرِیت m ('ifrīt)

Finnish

Etymology

From Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈifrit/, [ˈifrit̪]
• Rhymes: -ifrit
• Syllabification^(key): if‧rit
• Hyphenation^(key): if‧rit

Noun

ifrit

1. (Islamic mythology) ifrit

Declension

Inflection of ifrit (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		ifrit	ifritit
genitive		ifritin	ifritien
partitive		ifritiä	ifritejä
illative		ifritiin	ifriteihin
		singular	plural
nominative		ifrit	ifritit
accusative	nom.	ifrit	ifritit
	gen.	ifritin
genitive		ifritin	ifritien
partitive		ifritiä	ifritejä
inessive		ifritissä	ifriteissä
elative		ifritistä	ifriteistä
illative		ifritiin	ifriteihin
adessive		ifritillä	ifriteillä
ablative		ifritiltä	ifriteiltä
allative		ifritille	ifriteille
essive		ifritinä	ifriteinä
translative		ifritiksi	ifriteiksi
abessive		ifritittä	ifriteittä
instructive		—	ifritein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ifrit (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ifritini ifritini accusative nom. ifritini ifritini gen. ifritini genitive ifritini ifritieni partitive ifritiäni ifritejäni inessive ifritissäni ifriteissäni elative ifritistäni ifriteistäni illative ifritiini ifriteihini adessive ifritilläni ifriteilläni ablative ifritiltäni ifriteiltäni allative ifritilleni ifriteilleni essive ifritinäni ifriteinäni translative ifritikseni ifriteikseni abessive ifritittäni ifriteittäni instructive — — comitative — ifriteineni second-person singular possessor singular plural nominative ifritisi ifritisi accusative nom. ifritisi ifritisi gen. ifritisi genitive ifritisi ifritiesi partitive ifritiäsi ifritejäsi inessive ifritissäsi ifriteissäsi elative ifritistäsi ifriteistäsi illative ifritiisi ifriteihisi adessive ifritilläsi ifriteilläsi ablative ifritiltäsi ifriteiltäsi allative ifritillesi ifriteillesi essive ifritinäsi ifriteinäsi translative ifritiksesi ifriteiksesi abessive ifritittäsi ifriteittäsi instructive — — comitative — ifriteinesi first-person plural possessor singular plural nominative ifritimme ifritimme accusative nom. ifritimme ifritimme gen. ifritimme genitive ifritimme ifritiemme partitive ifritiämme ifritejämme inessive ifritissämme ifriteissämme elative ifritistämme ifriteistämme illative ifritiimme ifriteihimme adessive ifritillämme ifriteillämme ablative ifritiltämme ifriteiltämme allative ifritillemme ifriteillemme essive ifritinämme ifriteinämme translative ifritiksemme ifriteiksemme abessive ifritittämme ifriteittämme instructive — — comitative — ifriteinemme second-person plural possessor singular plural nominative ifritinne ifritinne accusative nom. ifritinne ifritinne gen. ifritinne genitive ifritinne ifritienne partitive ifritiänne ifritejänne inessive ifritissänne ifriteissänne elative ifritistänne ifriteistänne illative ifritiinne ifriteihinne adessive ifritillänne ifriteillänne ablative ifritiltänne ifriteiltänne allative ifritillenne ifriteillenne essive ifritinänne ifriteinänne translative ifritiksenne ifriteiksenne abessive ifritittänne ifriteittänne instructive — — comitative — ifriteinenne third-person possessor singular plural nominative ifritinsä ifritinsä accusative nom. ifritinsä ifritinsä gen. ifritinsä genitive ifritinsä ifritiensä partitive ifritiään ifritiänsä ifritejään ifritejänsä inessive ifritissään ifritissänsä ifriteissään ifriteissänsä elative ifritistään ifritistänsä ifriteistään ifriteistänsä illative ifritiinsä ifriteihinsä adessive ifritillään ifritillänsä ifriteillään ifriteillänsä ablative ifritiltään ifritiltänsä ifriteiltään ifriteiltänsä allative ifritilleen ifritillensä ifriteilleen ifriteillensä essive ifritinään ifritinänsä ifriteinään ifriteinänsä translative ifritikseen ifritiksensä ifriteikseen ifriteiksensä abessive ifritittään ifritittänsä ifriteittään ifriteittänsä instructive — — comitative — ifriteineen ifriteinensä

Indonesian

Etymology

Inherited from Malay ifrit, from Classical Malay ifrit, from Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Pronunciation

• (Standard Indonesian) IPA^(key): /ˈifrit/ [ˈif.rɪt̪̚]
• Rhymes: -ifrit
• Syllabification: if‧rit

Noun

ifrit (plural ifrit-ifrit)

1. (Islam) ifrit

Further reading

• “ifrit”, in Kamus Besar Bahasa Indonesia [Great Dictionary of the Indonesian Language] (in Indonesian), Jakarta: Agency for Language Development and Cultivation – Ministry of Education, Culture, Research, and Technology of the Republic of Indonesia, 2016

Malay

Etymology

From Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Noun

ifrit (Jawi spelling عفريت, plural ifrit-ifrit or ifrit²)

1. (Islamic mythology) ifrit

Descendants

• Indonesian: ifrit

Norwegian

Etymology

From Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Noun

ifrit

1. (Islamic mythology) ifrit

Polish

ifrit

Alternative forms

• afryt, efryt, ifryt

Etymology

Borrowed from Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈi.frit/

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ifrit
• Syllabification: i‧frit

Noun

ifrit m animal

1. (Islam, mythology) ifrit (evil spirit)

Declension

Declension of ifrit

	singular	plural
nominative	ifrit	ifrity
genitive	ifrita	ifritów
dative	ifritowi	ifritom
accusative	ifrita	ifrity
instrumental	ifritem	ifritami
locative	ifricie	ifritach
vocative	ifricie	ifrity

Further reading

• ifrit in Polish dictionaries at PWN

Spanish

Etymology

Borrowed from Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Pronunciation

• IPA^(key): /iˈfɾit/ [iˈfɾit̪]
• Rhymes: -it
• Syllabification: i‧frit

Noun

ifrit m (plural ifrits)

1. (Islam, mythology) ifrit

Turkish

Etymology

Inherited from Ottoman Turkish عفریت, from Arabic عِفْرِيت (ʕifrīt).

Noun

ifrit (definite accusative ifridi, plural ifritler)

1. (Islam) ifrit