isä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: isa, -isa, ISA, Isa., Isa, Isä, -isä, -iša, is-a, īsa, and īsā

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *isä, from Proto-Uralic *ićä. Cognate with Estonian isa, Northern Sami áhčči and Hungarian ős.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

isä

  1. father
  2. (with capital initial) Father (God)

Declension[edit]

Inflection of isä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative isä isät
genitive isän isien
partitive isää isiä
illative isään isiin
singular plural
nominative isä isät
accusative nom.? isä isät
gen. isän
genitive isän isien
isäinrare
partitive isää isiä
inessive isässä isissä
elative isästä isistä
illative isään isiin
adessive isällä isillä
ablative isältä isiltä
allative isälleˣ isilleˣ
essive isänä isinä
translative isäksi isiksi
instructive isin
abessive isättä isittä
comitative isineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

See also[edit]


Votic[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *isä, from Proto-Uralic *ićä.

Noun[edit]

isä ‎(genitive izää, partitive isää)

  1. father

Inflection[edit]

References[edit]

  • "isä" in Vadja keele sõnaraamat