Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search


Etymology 1[edit]

From Germanic, compare Proto-Germanic *gaidō (whence also English goad).


kaita ‎(comparative kaidempi, superlative kaidin or kaidoin)

  1. narrow
Inflection of kaita (Kotus type 9/kala, t-d gradation)
nominative kaita kaidat
genitive kaidan kaitojen
partitive kaitaa kaitoja
illative kaitaan kaitoihin
singular plural
nominative kaita kaidat
accusative nom.? kaita kaidat
gen. kaidan
genitive kaidan kaitojen
partitive kaitaa kaitoja
inessive kaidassa kaidoissa
elative kaidasta kaidoista
illative kaitaan kaitoihin
adessive kaidalla kaidoilla
ablative kaidalta kaidoilta
allative kaidalle kaidoille
essive kaitana kaitoina
translative kaidaksi kaidoiksi
instructive kaidoin
abessive kaidatta kaidoitta
comitative kaitoine

Etymology 2[edit]

From Proto-Finnic *kaiccedak. Cognate with Estonian kaitsma/kaitsema, Veps kaita, Võro kaitsma.

Alternative forms[edit]



  1. (transitive, rare) To watch over, shepherd.
Inflection of kaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaitsen en kaitse 1st sing. olen kainnut en ole kainnut
2nd sing. kaitset et kaitse 2nd sing. olet kainnut et ole kainnut
3rd sing. kaitsee ei kaitse 3rd sing. on kainnut ei ole kainnut
1st plur. kaitsemme emme kaitse 1st plur. olemme kainneet emme ole kainneet
2nd plur. kaitsette ette kaitse 2nd plur. olette kainneet ette ole kainneet
3rd plur. kaitsevat eivät kaitse 3rd plur. ovat kainneet eivät ole kainneet
passive kaitaan ei kaita passive on kaittu ei ole kaittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaitsin en kainnut 1st sing. olin kainnut en ollut kainnut
2nd sing. kaitsit et kainnut 2nd sing. olit kainnut et ollut kainnut
3rd sing. kaitsi ei kainnut 3rd sing. oli kainnut ei ollut kainnut
1st plur. kaitsimme emme kainneet 1st plur. olimme kainneet emme olleet kainneet
2nd plur. kaitsitte ette kainneet 2nd plur. olitte kainneet ette olleet kainneet
3rd plur. kaitsivat eivät kainneet 3rd plur. olivat kainneet eivät olleet kainneet
passive kaittiin ei kaittu passive oli kaittu ei ollut kaittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaitsisin en kaitsisi 1st sing. olisin kainnut en olisi kainnut
2nd sing. kaitsisit et kaitsisi 2nd sing. olisit kainnut et olisi kainnut
3rd sing. kaitsisi ei kaitsisi 3rd sing. olisi kainnut ei olisi kainnut
1st plur. kaitsisimme emme kaitsisi 1st plur. olisimme kainneet emme olisi kainneet
2nd plur. kaitsisitte ette kaitsisi 2nd plur. olisitte kainneet ette olisi kainneet
3rd plur. kaitsisivat eivät kaitsisi 3rd plur. olisivat kainneet eivät olisi kainneet
passive kaittaisiin ei kaittaisi passive olisi kaittu ei olisi kaittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kaitse älä kaitse 2nd sing. ole kainnut älä ole kainnut
3rd sing. kaitkoon älköön kaitko 3rd sing. olkoon kainnut älköön olko kainnut
1st plur. kaitkaamme älkäämme kaitko 1st plur. olkaamme kainneet älkäämme olko kainneet
2nd plur. kaitkaa älkää kaitko 2nd plur. olkaa kainneet älkää olko kainneet
3rd plur. kaitkoot älkööt kaitko 3rd plur. olkoot kainneet älkööt olko kainneet
passive kaittakoon älköön kaittako passive olkoon kaittu älköön olko kaittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainnen en kainne 1st sing. lienen kainnut en liene kainnut
2nd sing. kainnet et kainne 2nd sing. lienet kainnut et liene kainnut
3rd sing. kainnee ei kainne 3rd sing. lienee kainnut ei liene kainnut
1st plur. kainnemme emme kainne 1st plur. lienemme kainneet emme liene kainneet
2nd plur. kainnette ette kainne 2nd plur. lienette kainneet ette liene kainneet
3rd plur. kainnevat eivät kainne 3rd plur. lienevät kainneet eivät liene kainneet
passive kaittaneen ei kaittane passive lienee kaittu ei liene kaittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaita present kaitseva kaittava
long 1st2 kaitakseen past kainnut kaittu
2nd inessive1 kaitessa kaittaessa agent1, 3 kaitsema
instructive kaiten negative kaitsematon
3rd inessive kaitsemassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kaitsemasta
illative kaitsemaan
adessive kaitsemalla
abessive kaitsematta
instructive kaitseman kaittaman
4th nominative kaitseminen
partitive kaitsemista
5th2 kaitsemaisillaan




From Proto-Finnic *kaiccedak.


kaita ‎(third-person singular present kaičeb, third-person singular past kaiči)

  1. to guard
  2. to defend, to protect
  3. to save, to rescue
  4. to preserve, to conserve
  5. to keep, to hold


This verb needs an inflection-table template.