puukko

English

A puukko with birch handle and full-length fuller

Etymology

From Finnish puukko via immigrants to Canada and USA.

Noun

puukko (plural puukkos or puukot)

1. A type of sharp, pointed knife of Nordic heritage, with a short blade and flat back; normally worn in a sheath on the waist, and used for woodcrafts and as hunting knife.

Quotations

• For quotations of use of this term, see Citations:puukko.

Translations

a type of sharp, pointed knife of Nordic heritage

• Estonian: pussnuga (et), puss (et), soome puss
• Finnish: puukko (fi), skeglu (fi)
• German: Waldmesser n
• Japanese: プッコ (pukko)

• Norwegian:

  Bokmål: tollekniv m

• Polish: finka (pl) f
• Russian: фи́нский нож m (fínskij nož) ("Finnish knife"), фи́нка (ru) f (fínka) (colloquial), пу́укко m (púukko), теса́к (ru) m (tesák)
• Votic: puukko

Further reading

• puukko on Wikipedia.Wikipedia

---

Finnish

(index pu)

Etymology

Derives from puu (“tree, wood”).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈpuːkːo̞]
• Hyphenation: puuk‧ko

Noun

puukko

1. A puukko.
2. A hunting knife (utensil or tool).

Declension

Inflection of puukko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative		puukko	puukot
genitive		puukon	puukkojen
partitive		puukkoa	puukkoja
illative		puukkoon	puukkoihin
		singular	plural
nominative		puukko	puukot
accusative	nom.	puukko	puukot
	gen.	puukon
genitive		puukon	puukkojen
partitive		puukkoa	puukkoja
inessive		puukossa	puukoissa
elative		puukosta	puukoista
illative		puukkoon	puukkoihin
adessive		puukolla	puukoilla
ablative		puukolta	puukoilta
allative		puukolle	puukoille
essive		puukkona	puukkoina
translative		puukoksi	puukoiksi
instructive		—	puukoin
abessive		puukotta	puukoitta
comitative		—	puukkoineen

Synonyms

• skeglu

Derived terms

• puukkojunkkari
• puukottaa