riki

See also: ríki and rīki

Chuukese

Verb

riki

1. to turn, change direction

Finnish

Etymology

From Swedish rigg.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriki/, [ˈrik̟i]
• Rhymes: -iki
• Syllabification^(key): ri‧ki
• Hyphenation^(key): ri‧ki

Noun

riki

1. (nautical) rig
2. (nautical) shaft of an outboard motor

Declension

Inflection of riki (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		riki	rikit
genitive		rikin	rikien
partitive		rikiä	rikejä
illative		rikiin	rikeihin
		singular	plural
nominative		riki	rikit
accusative	nom.	riki	rikit
	gen.	rikin
genitive		rikin	rikien
partitive		rikiä	rikejä
inessive		rikissä	rikeissä
elative		rikistä	rikeistä
illative		rikiin	rikeihin
adessive		rikillä	rikeillä
ablative		rikiltä	rikeiltä
allative		rikille	rikeille
essive		rikinä	rikeinä
translative		rikiksi	rikeiksi
abessive		rikittä	rikeittä
instructive		—	rikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of riki (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rikini rikini accusative nom. rikini rikini gen. rikini genitive rikini rikieni partitive rikiäni rikejäni inessive rikissäni rikeissäni elative rikistäni rikeistäni illative rikiini rikeihini adessive rikilläni rikeilläni ablative rikiltäni rikeiltäni allative rikilleni rikeilleni essive rikinäni rikeinäni translative rikikseni rikeikseni abessive rikittäni rikeittäni instructive — — comitative — rikeineni second-person singular possessor singular plural nominative rikisi rikisi accusative nom. rikisi rikisi gen. rikisi genitive rikisi rikiesi partitive rikiäsi rikejäsi inessive rikissäsi rikeissäsi elative rikistäsi rikeistäsi illative rikiisi rikeihisi adessive rikilläsi rikeilläsi ablative rikiltäsi rikeiltäsi allative rikillesi rikeillesi essive rikinäsi rikeinäsi translative rikiksesi rikeiksesi abessive rikittäsi rikeittäsi instructive — — comitative — rikeinesi first-person plural possessor singular plural nominative rikimme rikimme accusative nom. rikimme rikimme gen. rikimme genitive rikimme rikiemme partitive rikiämme rikejämme inessive rikissämme rikeissämme elative rikistämme rikeistämme illative rikiimme rikeihimme adessive rikillämme rikeillämme ablative rikiltämme rikeiltämme allative rikillemme rikeillemme essive rikinämme rikeinämme translative rikiksemme rikeiksemme abessive rikittämme rikeittämme instructive — — comitative — rikeinemme second-person plural possessor singular plural nominative rikinne rikinne accusative nom. rikinne rikinne gen. rikinne genitive rikinne rikienne partitive rikiänne rikejänne inessive rikissänne rikeissänne elative rikistänne rikeistänne illative rikiinne rikeihinne adessive rikillänne rikeillänne ablative rikiltänne rikeiltänne allative rikillenne rikeillenne essive rikinänne rikeinänne translative rikiksenne rikeiksenne abessive rikittänne rikeittänne instructive — — comitative — rikeinenne third-person possessor singular plural nominative rikinsä rikinsä accusative nom. rikinsä rikinsä gen. rikinsä genitive rikinsä rikiensä partitive rikiään rikiänsä rikejään rikejänsä inessive rikissään rikissänsä rikeissään rikeissänsä elative rikistään rikistänsä rikeistään rikeistänsä illative rikiinsä rikeihinsä adessive rikillään rikillänsä rikeillään rikeillänsä ablative rikiltään rikiltänsä rikeiltään rikeiltänsä allative rikilleen rikillensä rikeilleen rikeillensä essive rikinään rikinänsä rikeinään rikeinänsä translative rikikseen rikiksensä rikeikseen rikeiksensä abessive rikittään rikittänsä rikeittään rikeittänsä instructive — — comitative — rikeineen rikeinensä

Derived terms

compounds

• hätäriki
• toppiriki

Further reading

• “riki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[3] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• kiri

Japanese

Romanization

riki

1. Rōmaji transcription of りき

Malay

Alternative forms

• reki

Etymology

Borrowed from English recce.

Pronunciation

• (Malaysia) IPA^(key): /ˈriki/ [ˈri.ki]
• Rhymes: -iki
• Hyphenation: ri‧ki

Verb

riki

1. (Malaysia, chiefly Klang Valley, slang) to survey

   Synonyms: tengok, tengok-tengok, usha, usya

   • 2010 June, Umie, “Riki Tempat..”, in Blogger‎^[4], archived from the original on 2 December 2019:

     Hari ni umie nak kuar riki tempat..u all tau riki tu apa?

     Umie want to go out today to survey a place..Do y'all know what's 'riki'?

Māori

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriki/ [ˈɾiki]

Etymology 1

From Proto-Polynesian *riki (“small” – compare with Tahitian riʻi and riʻi, Tongan iliki and liliki). from Proto-Oceanic *rikit from Proto-Malayo-Polynesian *dikit (“little, small in amount” – compare with Malay dikit and sedikit “few”).

Adjective

riki

1. small, little

   Synonym: iti

2. few

   Synonyms: ouou, torutoru

Derived terms

• ririki
• rikiriki
• tamariki

Etymology 2

Borrowed from English leek, from Middle English lek, ultimately from Proto-Germanic *laukaz.

Noun

riki

1. leek
2. onion

   Synonym: aniana

Further reading

• Williams, Herbert William (1917), “riki”, in A Dictionary of the Maori Language, page 396
• “riki” in John C. Moorfield, Te Aka: Maori–English, English–Maori Dictionary and Index, 3rd edition, Longman/Pearson Education New Zealand, 2011, →ISBN.

Old Dutch

Etymology 1

From Proto-West Germanic *rīkī (“kingdom, realm”).

Noun

rīki n

2. kingdom, realm

Inflection

Declension of rīki (neuter ja-stem noun)

case	singular	plural
nominative	rīki	rīki
accusative	rīki	rīki
genitive	rīkis	rīco
dative	rīki	rīcon

Descendants

• Middle Dutch: rike
  • Dutch: rijk
    • Afrikaans: ryk

Further reading

• “rīki (I)”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012

Etymology 2

From Proto-West Germanic *rīkī (“mighty, rich”).

Adjective

rīki

2. mighty, powerful

Inflection

Declension of rīki (ja-stem)

strong declension
case	masculine	feminine	neuter	plural
nominative	rīki	rīki	rīki	rīca, rīke
accusative	rīken	rīca	rīki	rīca, rīke
genitive	rīkes	rīkero	rīkes	rīkero
dative	rīkin, rīkemo	rīkero	rīkin, rīkemo	rīcon
weak declension
case	masculine	feminine	neuter	plural
nominative	rīco	rīca	rīca	rīcon
accusative	rīcon	rīcon	rīca	rīcon
genitive	rīkin	rīcon	rīkin	rīcono
dative	rīkin	rīcon	rīkin	rīcon

Descendants

• Middle Dutch: rike
  • Dutch: rijk
    • Afrikaans: ryk
  • Limburgish: riek

Further reading

• “rīki (II)”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012

Old Saxon

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːki/

Etymology 1

From Proto-West Germanic *rīkī (“kingdom, realm”).

Noun

rīki n

2. kingdom, empire
3. power, authority

Declension

rīki (neuter ja-stem)

	singular	plural
nominative	rīki	rīki
accusative	rīki	rīki
genitive	rīkies	rīkiō
dative	rīkie	rīkium
instrumental	—	—

Related terms

• hevanrīki
• himilrīki

Descendants

• Middle Low German: rîch, ricke, rijke, rîk, rîke
  • Low German: riek
  • Plautdietsch: Rikj

Etymology 2

From Proto-West Germanic *rīkī (“mighty, rich”).

Adjective

rīki (comparative rīkiro, superlative rīkist)

2. powerful, mighty
3. rich

Declension

Positive forms of rīki

Strong declension
	singular			plural
	masculine	feminine	neuter	masculine	feminine	neuter
nominative	rīki	rīki	rīki	rīkie, rīkia	rīkia	rīki, rīkia
accusative	rīkian, rīkien	rīkia	rīki	rīkia, rīkie	rīkia	rīki, rīkia
genitive	rīkies, rīkias	rīkiara, rīkiaro	rīkies, rīkias	rīkiaro, rīkioro, rīkiero	rīkiaro, rīkioro, rīkiero	rīkiaro, rīkioro, rīkiero
dative	rīkiumu, rīkium, rīkiun, rīkiun, rīkion, rīkien, rīkian	rīkiaro, rīkiaru, rīkiara	rīkiumu, rīkium, rīkiun, rīkiun, rīkion, rīkien, rīkian	rīkiun, rīkion, rīkium	rīkiun, rīkion	rīkiun, rīkion, rīkium
Weak declension
	singular			plural
	masculine	feminine	neuter	masculine	feminine	neuter
nominative	rīkio, rīkia	rīkia, rīkie	rīkia, rīkie	rīkion, rīkiun	rīkion, rīkiun, rīkian	rīkion, rīkiun
accusative	rīkion, rīkian	rīkiun, rīkion, rīkian	rīkia, rīkie	rīkion, rīkiun	rīkion, rīkiun, rīkian	rīkion, rīkiun
genitive	rīkien, rīkian	rīkiun, rīkian, rīkien	rīkien, rīkian	rīkiono, rīkieno	rīkiono	rīkiono, rīkieno
dative	rīkion, rīkien, rīkian	rīkiun, rīkian	rīkion, rīkien, rīkian	rīkion, rīkiun	rīkion, rīkiun	rīkion, rīkiun

Descendants

• Middle Low German: rîk, rîke, rîch
  • German Low German: riek
  • Low German: riek, rik, rike
  • Plautdietsch: rikj

Ternate

Etymology 1

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈɾi.ki]

Verb

riki

1. (stative) to be close together

Conjugation

Conjugation of riki

		singular	plural
			inclusive	exclusive
1st person		toriki	foriki	miriki
2nd person		noriki	niriki
3rd person	masculine	oriki	iriki yoriki (archaic)
	feminine	moriki
	neuter	iriki

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈɾi.ki]

Verb

riki

1. (transitive) to attain
2. (transitive) to reach
3. (transitive) to seize
4. (transitive) to know, to gain knowledge of

Conjugation

Conjugation of riki

		singular	plural
			inclusive	exclusive
1st person		toriki	foriki	miriki
2nd person		noriki	niriki
3rd person	masculine	oriki	iriki yoriki (archaic)
	feminine	moriki
	neuter	iriki

References

• Rika Hayami-Allen (2001), A descriptive study of the language of Ternate, the northern Moluccas, Indonesia, University of Pittsburgh