riki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: ríki and rīki

Chuukese[edit]

Verb[edit]

riki

  1. to turn, change direction

Finnish[edit]

Noun[edit]

riki

  1. (nautical) rig
  2. (nautical) shaft of an outboard motor

Declension[edit]

Inflection of riki (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative riki rikit
genitive rikin rikien
partitive rikiä rikejä
illative rikiin rikeihin
singular plural
nominative riki rikit
accusative nom. riki rikit
gen. rikin
genitive rikin rikien
partitive rikiä rikejä
inessive rikissä rikeissä
elative rikistä rikeistä
illative rikiin rikeihin
adessive rikillä rikeillä
ablative rikiltä rikeiltä
allative rikille rikeille
essive rikinä rikeinä
translative rikiksi rikeiksi
instructive rikein
abessive rikittä rikeittä
comitative rikeineen

Anagrams[edit]


Japanese[edit]

Romanization[edit]

riki

  1. Rōmaji transcription of りき

Old Saxon[edit]

Pronunciation[edit]

Etymology 1[edit]

From Proto-Germanic *rīkiją.

Noun[edit]

rīki n

  1. kingdom, empire
  2. power, authority
Declension[edit]


Etymology 2[edit]

From Proto-Germanic *rīkijaz.

Adjective[edit]

rīki (comparative rīkiro, superlative rīkist)

  1. powerful, mighty
  2. rich
Declension[edit]


Descendants[edit]
  • Middle Low German: rik
    • Low German: rik