tuima

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *tuima, of unknown further origin. Cognate with Karelian tuima (tasteless), Votic tuim (tasteless); Estonian tuim (dull, limp), Livonian tuima (dull, limp, slow).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtui̯mɑ/, [ˈt̪ui̯mɑ̝]
  • Rhymes: -uimɑ
  • Syllabification(key): tui‧ma

Adjective

[edit]

tuima (comparative tuimempi, superlative tuimin)

  1. (of powers of nature, struggle etc.) severe, vigorous, fierce
    • 1840, Elias Lönnrot, “Poem nr. 6 Toivoton rakkaus (Hopeless love)”, in Kanteletar, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, page 21:
      Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset, Kultani sormet on hienoiset. Ele lähe kultani aaltojen waltaan! - Aallot ne pian sinun pettäisi. Sitte ei suru mua heittäisi, Ennenkun multaki peittäisi.
      The wind is fierce and the waves are high, The Boats on the shore are tiny. Boats on the shore are tiny, The fingers of my love are lovely. Don't leave, my dear, to the mercy of the waves! - The waves would soon betray you. Then would never the sorrow me leave, Until the earth me would cover.
  2. stern, somber, severe, grim (grim and forbidding in appearance)
    • 2009, Uma Karma, Kaiken se kestää, Helsinki: Books on Demand, →ISBN, page 240:
      Tuima ilme Tuukan kasvoilla pehmeni asteittain ja hän tiesi hävinneensä Lotan kanssa käydyn tuijotuskisan.
      Tuukka's stern face smoothened gradually and he knew that he had lost the staring contest against Lotta.
  3. (of food, Western Finnish) spicy, sharp, pungent, excessively salty (having a strong taste)
    • 1985, Maija Länsimäki, “Onko ruoka tuimaa?”, in Kielikello[1], number 3, Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus):
      Ällistelyn aihetta tuima-sana aiheuttaa – kuten Linnan sotilaillekin – vasta silloin, kun sitä käytetään ruoan tai juoman maun luonnehtimiseen. Länsi-Suomessa (…) tuima merkitsee ’väkevää, voimakasta, kirpeää, (liian) suolaista’. Aivan päinvastainen merkitys tuimalla on Itä-Suomessa – ja paikoin lännempänäkin.
      The word tuima gives cause for wonderment - exactly as it did to the soldiers of Linna - only when it is used to describe the taste of food or drink. In western Finland (…) tuima means spicy, strong in taste, sharp, (too) salty. The meaning of tuima is exactly the opposite in eastern Finland - and also in some places more towards the west.
    • 1960, several authors, Turun historiallinen arkisto (The historical archive of Turku), Vol. XV, Turku: Turun Kansallinen Kirjakauppa, page 186:
      Eniten herätti huomiota herätti, että Kalajoella oli suolakaivoja, joista talonpojat ottivat suolaa. Lihan ja kalan suolaamiseen se kuitenkin oli liian tuimaa. Myös Vöyriltä ja Laihialta ilmoitettiin suolakaivoja. Vuorikollegio olikin kääntynyt Harmensin puoleen ja esittänyt hänelle, että hän koettaisi saada suolan näissä kaivoissa paremmaksi ...
      Most noteworthy was that in Kalajoki there were salt wells from which the peasants took salt. However, it was too pungent for salting of meat and fish. Salt wells were also reported in Vöyri and Laihia. The Mining Collegium had already approached Harmens and suggested to him that he would make an effort to improve the quality of salt in these wells.
  4. (of food, Eastern Finnish) bland, saltless, lacking salt
    • 1964, Kotiseutu, Helsinki: Suomen kotiseutuliitto (Finnish Local Heritage Federation), page 107:
      Tavallisesti Pielinen palkitsi nuottueen vaivat tyydyttävästi: 2—5 korvoa oli kotiin palaajilla veneissään suolakalaa. Tuimaa kalaa tuotiin vain parin keiton verran tuliaisiksi.
      Normally Lake Pielinen would reward the fishermen's toiling satisfactorily: the returning boats used to bring home 2-5 tubs of salted fish. Fresh fish was usually brought only for the needs of a few kettles of soup.

Declension

[edit]
Inflection of tuima (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tuima tuimat
genitive tuiman tuimien
partitive tuimaa tuimia
illative tuimaan tuimiin
singular plural
nominative tuima tuimat
accusative nom. tuima tuimat
gen. tuiman
genitive tuiman tuimien
tuimain rare
partitive tuimaa tuimia
inessive tuimassa tuimissa
elative tuimasta tuimista
illative tuimaan tuimiin
adessive tuimalla tuimilla
ablative tuimalta tuimilta
allative tuimalle tuimille
essive tuimana tuimina
translative tuimaksi tuimiksi
abessive tuimatta tuimitta
instructive tuimin
comitative tuimine
Possessive forms of tuima (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tuimani tuimani
accusative nom. tuimani tuimani
gen. tuimani
genitive tuimani tuimieni
tuimaini rare
partitive tuimaani tuimiani
inessive tuimassani tuimissani
elative tuimastani tuimistani
illative tuimaani tuimiini
adessive tuimallani tuimillani
ablative tuimaltani tuimiltani
allative tuimalleni tuimilleni
essive tuimanani tuiminani
translative tuimakseni tuimikseni
abessive tuimattani tuimittani
instructive
comitative tuimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tuimasi tuimasi
accusative nom. tuimasi tuimasi
gen. tuimasi
genitive tuimasi tuimiesi
tuimaisi rare
partitive tuimaasi tuimiasi
inessive tuimassasi tuimissasi
elative tuimastasi tuimistasi
illative tuimaasi tuimiisi
adessive tuimallasi tuimillasi
ablative tuimaltasi tuimiltasi
allative tuimallesi tuimillesi
essive tuimanasi tuiminasi
translative tuimaksesi tuimiksesi
abessive tuimattasi tuimittasi
instructive
comitative tuiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tuimamme tuimamme
accusative nom. tuimamme tuimamme
gen. tuimamme
genitive tuimamme tuimiemme
tuimaimme rare
partitive tuimaamme tuimiamme
inessive tuimassamme tuimissamme
elative tuimastamme tuimistamme
illative tuimaamme tuimiimme
adessive tuimallamme tuimillamme
ablative tuimaltamme tuimiltamme
allative tuimallemme tuimillemme
essive tuimanamme tuiminamme
translative tuimaksemme tuimiksemme
abessive tuimattamme tuimittamme
instructive
comitative tuiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tuimanne tuimanne
accusative nom. tuimanne tuimanne
gen. tuimanne
genitive tuimanne tuimienne
tuimainne rare
partitive tuimaanne tuimianne
inessive tuimassanne tuimissanne
elative tuimastanne tuimistanne
illative tuimaanne tuimiinne
adessive tuimallanne tuimillanne
ablative tuimaltanne tuimiltanne
allative tuimallenne tuimillenne
essive tuimananne tuiminanne
translative tuimaksenne tuimiksenne
abessive tuimattanne tuimittanne
instructive
comitative tuiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative tuimansa tuimansa
accusative nom. tuimansa tuimansa
gen. tuimansa
genitive tuimansa tuimiensa
tuimainsa rare
partitive tuimaansa tuimiaan
tuimiansa
inessive tuimassaan
tuimassansa
tuimissaan
tuimissansa
elative tuimastaan
tuimastansa
tuimistaan
tuimistansa
illative tuimaansa tuimiinsa
adessive tuimallaan
tuimallansa
tuimillaan
tuimillansa
ablative tuimaltaan
tuimaltansa
tuimiltaan
tuimiltansa
allative tuimalleen
tuimallensa
tuimilleen
tuimillensa
essive tuimanaan
tuimanansa
tuiminaan
tuiminansa
translative tuimakseen
tuimaksensa
tuimikseen
tuimiksensa
abessive tuimattaan
tuimattansa
tuimittaan
tuimittansa
instructive
comitative tuimineen
tuiminensa

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *tuima. Cognates include Finnish tuima and Estonian tuim.

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

tuima (comparative tuimemp)

  1. grim
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Annu-nuorikko, “607. Narvusi, Pärspää, II1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[3], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 20-21:
      Tuuli tuutsa, aivoin tuima, // Meren viihkura vihaine,
      A raincloud blew, completely grim, // The angry wind of the sea,
  2. bland, saltless

Declension

[edit]
Declension of tuima (type 3/koira, no gradation)
singular plural
nominative tuima tuimat
genitive tuiman tuimiin
partitive tuimaa tuimia
illative tuimaa tuimii
inessive tuimaas tuimiis
elative tuimast tuimist
allative tuimalle tuimille
adessive tuimaal tuimiil
ablative tuimalt tuimilt
translative tuimaks tuimiks
essive tuimanna, tuimaan tuiminna, tuimiin
exessive1) tuimant tuimint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 605
  • Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 203