tuima

Finnish

FWOTD – 4 June 2023

Etymology

From Proto-Finnic *tuima, of unknown further origin. Cognate with Karelian tuima (“tasteless”), Votic tuim (“tasteless”); Estonian tuim (“dull, limp”), Livonian tuima (“dull, limp, slow”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtui̯mɑ/, [ˈt̪ui̯mɑ̝]
• Rhymes: -uimɑ
• Syllabification^(key): tui‧ma

Adjective

tuima (comparative tuimempi, superlative tuimin)

1. (of powers of nature, struggle etc.) severe, vigorous, fierce
   • 1840, Elias Lönnrot, “Poem nr. 6 Toivoton rakkaus (Hopeless love)”, in Kanteletar, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, page 21:

     Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset, Kultani sormet on hienoiset. Ele lähe kultani aaltojen waltaan! - Aallot ne pian sinun pettäisi. Sitte ei suru mua heittäisi, Ennenkun multaki peittäisi.

     The wind is fierce and the waves are high, The Boats on the shore are tiny. Boats on the shore are tiny, The fingers of my love are lovely. Don't leave, my dear, to the mercy of the waves! - The waves would soon betray you. Then would never the sorrow me leave, Until the earth me would cover.

2. stern, somber, severe, grim (grim and forbidding in appearance)
   • 2009, Uma Karma, Kaiken se kestää, Helsinki: Books on Demand, →ISBN, page 240:

     Tuima ilme Tuukan kasvoilla pehmeni asteittain ja hän tiesi hävinneensä Lotan kanssa käydyn tuijotuskisan.

     Tuukka's stern face smoothened gradually and he knew that he had lost the staring contest against Lotta.

3. (of food, Western Finnish) spicy, sharp, pungent, excessively salty (having a strong taste)
   • 1985, Maija Länsimäki, “Onko ruoka tuimaa?”, in Kielikello‎^[1], number 3, Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus):

     Ällistelyn aihetta tuima-sana aiheuttaa – kuten Linnan sotilaillekin – vasta silloin, kun sitä käytetään ruoan tai juoman maun luonnehtimiseen. Länsi-Suomessa (…) tuima merkitsee ’väkevää, voimakasta, kirpeää, (liian) suolaista’. Aivan päinvastainen merkitys tuimalla on Itä-Suomessa – ja paikoin lännempänäkin.

     The word tuima gives cause for wonderment - exactly as it did to the soldiers of Linna - only when it is used to describe the taste of food or drink. In western Finland (…) tuima means spicy, strong in taste, sharp, (too) salty. The meaning of tuima is exactly the opposite in eastern Finland - and also in some places more towards the west.

   • 1960, several authors, Turun historiallinen arkisto (The historical archive of Turku), Vol. XV, Turku: Turun Kansallinen Kirjakauppa, page 186:

     Eniten herätti huomiota herätti, että Kalajoella oli suolakaivoja, joista talonpojat ottivat suolaa. Lihan ja kalan suolaamiseen se kuitenkin oli liian tuimaa. Myös Vöyriltä ja Laihialta ilmoitettiin suolakaivoja. Vuorikollegio olikin kääntynyt Harmensin puoleen ja esittänyt hänelle, että hän koettaisi saada suolan näissä kaivoissa paremmaksi ...

     Most noteworthy was that in Kalajoki there were salt wells from which the peasants took salt. However, it was too pungent for salting of meat and fish. Salt wells were also reported in Vöyri and Laihia. The Mining Collegium had already approached Harmens and suggested to him that he would make an effort to improve the quality of salt in these wells.

4. (of food, Eastern Finnish) bland, saltless, lacking salt
   • 1964, Kotiseutu, Helsinki: Suomen kotiseutuliitto (Finnish Local Heritage Federation), page 107:

     Tavallisesti Pielinen palkitsi nuottueen vaivat tyydyttävästi: 2—5 korvoa oli kotiin palaajilla veneissään suolakalaa. Tuimaa kalaa tuotiin vain parin keiton verran tuliaisiksi.

     Normally Lake Pielinen would reward the fishermen's toiling satisfactorily: the returning boats used to bring home 2-5 tubs of salted fish. Fresh fish was usually brought only for the needs of a few kettles of soup.

Declension

Inflection of tuima (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		tuima	tuimat
genitive		tuiman	tuimien
partitive		tuimaa	tuimia
illative		tuimaan	tuimiin
		singular	plural
nominative		tuima	tuimat
accusative	nom.	tuima	tuimat
	gen.	tuiman
genitive		tuiman	tuimien tuimainrare
partitive		tuimaa	tuimia
inessive		tuimassa	tuimissa
elative		tuimasta	tuimista
illative		tuimaan	tuimiin
adessive		tuimalla	tuimilla
ablative		tuimalta	tuimilta
allative		tuimalle	tuimille
essive		tuimana	tuimina
translative		tuimaksi	tuimiksi
abessive		tuimatta	tuimitta
instructive		—	tuimin
comitative		—	tuimine

Possessive forms of tuima (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative tuimani tuimani accusative nom. tuimani tuimani gen. tuimani genitive tuimani tuimieni tuimainirare partitive tuimaani tuimiani inessive tuimassani tuimissani elative tuimastani tuimistani illative tuimaani tuimiini adessive tuimallani tuimillani ablative tuimaltani tuimiltani allative tuimalleni tuimilleni essive tuimanani tuiminani translative tuimakseni tuimikseni abessive tuimattani tuimittani instructive — — comitative — tuimineni second-person singular possessor singular plural nominative tuimasi tuimasi accusative nom. tuimasi tuimasi gen. tuimasi genitive tuimasi tuimiesi tuimaisirare partitive tuimaasi tuimiasi inessive tuimassasi tuimissasi elative tuimastasi tuimistasi illative tuimaasi tuimiisi adessive tuimallasi tuimillasi ablative tuimaltasi tuimiltasi allative tuimallesi tuimillesi essive tuimanasi tuiminasi translative tuimaksesi tuimiksesi abessive tuimattasi tuimittasi instructive — — comitative — tuiminesi first-person plural possessor singular plural nominative tuimamme tuimamme accusative nom. tuimamme tuimamme gen. tuimamme genitive tuimamme tuimiemme tuimaimmerare partitive tuimaamme tuimiamme inessive tuimassamme tuimissamme elative tuimastamme tuimistamme illative tuimaamme tuimiimme adessive tuimallamme tuimillamme ablative tuimaltamme tuimiltamme allative tuimallemme tuimillemme essive tuimanamme tuiminamme translative tuimaksemme tuimiksemme abessive tuimattamme tuimittamme instructive — — comitative — tuiminemme second-person plural possessor singular plural nominative tuimanne tuimanne accusative nom. tuimanne tuimanne gen. tuimanne genitive tuimanne tuimienne tuimainnerare partitive tuimaanne tuimianne inessive tuimassanne tuimissanne elative tuimastanne tuimistanne illative tuimaanne tuimiinne adessive tuimallanne tuimillanne ablative tuimaltanne tuimiltanne allative tuimallenne tuimillenne essive tuimananne tuiminanne translative tuimaksenne tuimiksenne abessive tuimattanne tuimittanne instructive — — comitative — tuiminenne third-person possessor singular plural nominative tuimansa tuimansa accusative nom. tuimansa tuimansa gen. tuimansa genitive tuimansa tuimiensa tuimainsarare partitive tuimaansa tuimiaan tuimiansa inessive tuimassaan tuimassansa tuimissaan tuimissansa elative tuimastaan tuimastansa tuimistaan tuimistansa illative tuimaansa tuimiinsa adessive tuimallaan tuimallansa tuimillaan tuimillansa ablative tuimaltaan tuimaltansa tuimiltaan tuimiltansa allative tuimalleen tuimallensa tuimilleen tuimillensa essive tuimanaan tuimanansa tuiminaan tuiminansa translative tuimakseen tuimaksensa tuimikseen tuimiksensa abessive tuimattaan tuimattansa tuimittaan tuimittansa instructive — — comitative — tuimineen tuiminensa

Synonyms

• (vigorous, fierce): ankara, kiihkeä, kiivas, raju, tuikea, tulinen
• (forbidding in appearance): ankara, tuikea
• (strong in taste): tulinen, mausteinen, väkevä (spicy); suolainen (salty); kirpeä (sharp)
• (lacking salt): suolaton, laimea, mauton

Derived terms

• aamutuima
• tuimailmeinen
• Tuimala
• tuimasti
• tuimentaa
• tuimeta
• tuimistaa
• tuimistua
• tuimuus

 

Further reading

• “tuima”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• muita, mutia, tumia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tuima. Cognates include Finnish tuima and Estonian tuim.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtui̯mɑ/, [ˈtui̯m]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtui̯mɑ/, [ˈtui̯mɑ]
• Rhymes: -ui̯m, -ui̯mɑ
• Hyphenation: tui‧ma

Adjective

tuima (comparative tuimemp)

1. grim
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Annu-nuorikko, “607. Narvusi, Pärspää, II1”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[3], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 20-21:

     Tuuli tuutsa, aivoin tuima, // Meren viihkura vihaine,

     A raincloud blew, completely grim, // The angry wind of the sea,

2. bland, saltless

Declension

Declension of tuima (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	tuima	tuimat
genitive	tuiman	tuimiin
partitive	tuimaa	tuimia
illative	tuimaa	tuimii
inessive	tuimaas	tuimiis
elative	tuimast	tuimist
allative	tuimalle	tuimille
adessive	tuimaal	tuimiil
ablative	tuimalt	tuimilt
translative	tuimaks	tuimiks
essive	tuimanna, tuimaan	tuiminna, tuimiin
exessive1)	tuimant	tuimint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 605