tulla

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Jump to: navigation, search

Contents

[edit] Finnish

(index tu)

[edit] Etymology

From the same Proto-Uralic *tule as Hungarian talál.

[edit] Pronunciation

  • IPA: ['tulːɑˣ]
  • Rhymes: -ulːɑ
  • Hyphenation: tul‧la

[edit] Verb

tulla

  1. (intransitive) To come.
    Hän tulee.
    S/he comes.
  2. (intransitive) To become, get, go, turn — elative + 3rd-pers. sg. + noun/adjective in nominative or partitive or tulla by person + translative.
    Hänestä (elat.) tuli (3rd-pers.) rikas (nominat.).
    S/he became rich.
    He tulivat hulluiksi (translat.).
    They went crazy.
  3. (intransitive, impersonal) genitive + 3rd-pers. sg. + infinitive = to have to do, be to do, should do, be supposed to do.
    Minun tulee tehdä tämä huomiseksi.
    I have to do this by tomorrow.
  4. (intransitive, slang) To come/cum, orgasm.

[edit] Conjugation

Conjugation of tulla (type tulla)
indicative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tulen tulemme en tule emme tule 1st olen tullut olemme tulleet en ole tullut emme ole tulleet
2nd tulet tulette et tule ette tule 2nd olet tullut olette tulleet et ole tullut ette ole tulleet
3rd tulee tulevat ei tule eivät tule 3rd on tullut ovat tulleet ei ole tullut eivät ole tulleet
passive tullaan ei tulla passive on tultu ei ole tultu
past pluperfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tulin tulimme en tullut emme tulleet 1st olin tullut olimme tulleet en ollut tullut emme olleet tulleet
2nd tulit tulitte et tullut ette tulleet 2nd olit tullut olitte tulleet et ollut tullut ette olleet tulleet
3rd tuli tulivat ei tullut eivät tulleet 3rd oli tullut olivat tulleet ei ollut tullut eivät olleet tulleet
passive tultiin ei tultu passive oli tultu ei ollut tultu
conditional
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tulisin tulisimme en tulisi emme tulisi 1st olisin tullut olisimme tulleet en olisi tullut emme olisi tulleet
2nd tulisit tulisitte et tulisi ette tulisi 2nd olisit tullut olisitte tulleet et olisi tullut ette olisi tulleet
3rd tulisi tulisivat ei tulisi eivät tulisi 3rd olisi tullut olisivat tulleet ei olisi tullut eivät olisi tulleet
passive tultaisiin ei tultaisi passive olisi tultu ei olisi tultu
imperative
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st – tulkaamme – älkäämme tulko 1st – olkaamme tulleet – älkäämme olko tulleet
2nd tule tulkaa älä tule älkää tulko 2nd ole tullut olkaa tulleet älä ole tullut älkää olko tulleet
3rd tulkoon tulkoot älköön tulko älkööt tulko 3rd olkoon tullut olkoot tulleet älköön olko tullut älkööt olko tulleet
passive tultakoon älköön tultako passive olkoon tultu älköön olko tultu
potential
present perfect
positive negative positive negative
person singular plural singular plural person singular plural singular plural
1st tullen tullemme en tulle emme tulle 1st lienen tullut lienemme tulleet en liene tullut emme liene tulleet
2nd tullet tullette et tulle ette tulle 2nd lienet tullut lienette tulleet et liene tullut ette liene tulleet
3rd tullee tullevat ei tulle eivät tulle 3rd lienee tullut lienevät tulleet ei liene tullut eivät liene tulleet
passive tultaneen ei tultane passive lienee tultu ei liene tultu


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I tulla present tuleva tultava
long I tullakseen2 past tullut tultu
II inessive tullessa1 tultaessa agent tulema1, 3
instructive tullen – negative tulematon
III inessive tulemassa – 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
elative tulemasta –
illative tulemaan –
adessive tulemalla –
abessive tulematta –
instructive tuleman tultaman
IV nominative tuleminen
partitive tulemista
V tulemaisillaan2

[edit] Synonyms

[edit] Antonyms

[edit] Derived terms

[edit] Verb

tulla

  1. Passive indicative present connegative form of tulla.

[edit] See also

Retrieved from "http://en.wiktionary.org/wiki/tulla"