reki

See also: ręki

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *reki (compare Estonian regi), possibly borrowed from Baltic (compare Latvian ragavas, Lithuanian ragės).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈreki/, [ˈre̞k̟i]
• Rhymes: -eki
• Syllabification^(key): re‧ki

Noun

reki

1. sleigh (vehicle, generally pulled by an animal, which moves over snow or ice on runners, used for transporting persons or goods)

Usage notes

• Small snow vehicles with runners are usually called kelkka, and those without runners may be called pulkka or ahkio.

Declension

Inflection of reki (Kotus type 7*D/ovi, k-∅ gradation)
nominative		reki	reet
genitive		reen	rekien
partitive		rekeä	rekiä
illative		rekeen	rekiin
		singular	plural
nominative		reki	reet
accusative	nom.	reki	reet
	gen.	reen
genitive		reen	rekien
partitive		rekeä	rekiä
inessive		reessä	reissä
elative		reestä	reistä
illative		rekeen	rekiin
adessive		reellä	reillä
ablative		reeltä	reiltä
allative		reelle	reille
essive		rekenä	rekinä
translative		reeksi	reiksi
abessive		reettä	reittä
instructive		—	rein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of reki (Kotus type 7*D/ovi, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rekeni rekeni accusative nom. rekeni rekeni gen. rekeni genitive rekeni rekieni partitive rekeäni rekiäni inessive reessäni reissäni elative reestäni reistäni illative rekeeni rekiini adessive reelläni reilläni ablative reeltäni reiltäni allative reelleni reilleni essive rekenäni rekinäni translative reekseni reikseni abessive reettäni reittäni instructive — — comitative — rekineni second-person singular possessor singular plural nominative rekesi rekesi accusative nom. rekesi rekesi gen. rekesi genitive rekesi rekiesi partitive rekeäsi rekiäsi inessive reessäsi reissäsi elative reestäsi reistäsi illative rekeesi rekiisi adessive reelläsi reilläsi ablative reeltäsi reiltäsi allative reellesi reillesi essive rekenäsi rekinäsi translative reeksesi reiksesi abessive reettäsi reittäsi instructive — — comitative — rekinesi first-person plural possessor singular plural nominative rekemme rekemme accusative nom. rekemme rekemme gen. rekemme genitive rekemme rekiemme partitive rekeämme rekiämme inessive reessämme reissämme elative reestämme reistämme illative rekeemme rekiimme adessive reellämme reillämme ablative reeltämme reiltämme allative reellemme reillemme essive rekenämme rekinämme translative reeksemme reiksemme abessive reettämme reittämme instructive — — comitative — rekinemme second-person plural possessor singular plural nominative rekenne rekenne accusative nom. rekenne rekenne gen. rekenne genitive rekenne rekienne partitive rekeänne rekiänne inessive reessänne reissänne elative reestänne reistänne illative rekeenne rekiinne adessive reellänne reillänne ablative reeltänne reiltänne allative reellenne reillenne essive rekenänne rekinänne translative reeksenne reiksenne abessive reettänne reittänne instructive — — comitative — rekinenne third-person possessor singular plural nominative rekensä rekensä accusative nom. rekensä rekensä gen. rekensä genitive rekensä rekiensä partitive rekeään rekeänsä rekiään rekiänsä inessive reessään reessänsä reissään reissänsä elative reestään reestänsä reistään reistänsä illative rekeensä rekiinsä adessive reellään reellänsä reillään reillänsä ablative reeltään reeltänsä reiltään reiltänsä allative reelleen reellensä reilleen reillensä essive rekenään rekenänsä rekinään rekinänsä translative reekseen reeksensä reikseen reiksensä abessive reettään reettänsä reittään reittänsä instructive — — comitative — rekineen rekinensä

Derived terms

compounds

• ajelureki
• ajoreki
• etureki
• juontoreki
• kappireki
• kesäreki
• kirkkoreki
• kivireki
• koirareki
• kuomureki
• laitareki
• lantareki
• liistereki
• moottorireki
• parireki
• pororeki
• rekiajelu
• rekikeli
• rekikoira
• rekikuorma
• rekikyyti
• rekilaulu
• rekipaju
• rekipeitto
• rekipeli
• rekirauta
• rekiretki
• rekiryijy
• rekivaljakko
• reslareki
• sontareki
• takareki
• tukkireki
• työreki

 

See also

• ahkio
• kelkka
• pulkka

Further reading

• “reki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Anagrams

• Erik, keri, rike

Icelandic

Noun

reki m (genitive singular reka, nominative plural rekar)

1. flotsam and jetsam

Ingrian

Reki.

Etymology

From Proto-Finnic *reki. Cognates with Finnish reki and Estonian regi.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈreki/, [ˈre̞ki]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈreki/, [ˈre̞ɡ̊i]
• Rhymes: -eki
• Hyphenation: re‧ki

Noun

reki

1. sleigh for transporting goods

Declension

Declension of reki (type 5/lehti, k- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	reki	reet
genitive	reen	rekkiin, rekilöin
partitive	rekkiä	rekijä, rekilöjä
illative	rekkee	rekkii, rekilöihe
inessive	rees	reis, rekilöis
elative	reest	reist, rekilöist
allative	reelle	reille, rekilöille
adessive	reel	reil, rekilöil
ablative	reelt	reilt, rekilöilt
translative	reeks	reiks, rekilöiks
essive	rekennä, rekkeen	rekinnä, rekilöinnä, rekkiin, rekilöin
exessive1)	rekent	rekint, rekilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (folk poetic) reko

Derived terms

• reko
• tööreki

 

See also

• kelkka, saani, saahka, nartat

References

• Fedor Tumansky (1790) “реки”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 691
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 474

Japanese

Romanization

reki

1. Rōmaji transcription of れき

Norwegian Nynorsk

Noun

reki n

1. (non-standard since 2012) definite plural of rek

Verb

reki

1. (non-standard since 2012) past participle of reka

Anagrams

• krei, reik, rike

Old Norse

Verb

reki

1. third-person singular/plural present active subjunctive of reka

Slovene

Noun

reki

1. inflection of reka:
   1. dative/locative singular
   2. nominative/accusative dual

Noun

reki

1. nominative/instrumental plural of rek

Swahili

Etymology

Borrowed from English rake.

Pronunciation

• Audio (Kenya):

  (file)

Noun

reki (n class, plural reki)

1. rake

Tocharian B

Noun

reki

1. word
2. command, order