Kalle

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: kalle

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From the Swedish and Finnish Kalle; also used as a diminutive of Kalev in Estonia.

Proper noun[edit]

Kalle

  1. A male given name.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Originally a pet form of Kaarle, Kaarlo, and of the Swedish Karl.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑlːe/
  • Hyphenation: Kal‧le

Proper noun[edit]

Kalle

  1. A male given name.
    • 1971 Kalle Päätalo, Huonemiehen poika, Gummerus (1981), ISBN 951-20-0570-0, pages 281-282:
      Jo yksistään Jokijärven ympärystän taloissa ja torpissa oli Kalle-nimisiä miehiä ja poikia täysi tusina, vaikka miespuolisia asukkaita kertyi kaikkiaankin vain sadan paikkeille. Meitä eivät jokijärveläiset, niin nimien muuntamisen mestareita kuin olivatkin, puhutelleet kuin kolmessa muodossa: Kalle, Kassu ja Kalakku.
  2. The letter "K" in the Finnish tavausaakkoset, a spelling system similar to ICAO spelling alphabet.

Declension[edit]

Inflection of Kalle (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative Kalle Kallet
genitive Kallen Kallejen
partitive Kallea Kalleja
illative Kalleen Kalleihin
singular plural
nominative Kalle Kallet
accusative nom.? Kalle Kallet
gen. Kallen
genitive Kallen Kallejen
Kalleinrare
partitive Kallea Kalleja
inessive Kallessa Kalleissa
elative Kallesta Kalleista
illative Kalleen Kalleihin
adessive Kallella Kalleilla
ablative Kallelta Kalleilta
allative Kallelleˣ Kalleilleˣ
essive Kallena Kalleina
translative Kalleksi Kalleiksi
instructive Kallein
abessive Kalletta Kalleitta
comitative Kalleineen

Swedish[edit]

Alternative forms[edit]

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Kalle

  1. A male given name, a popular pet form of Karl, less often bestowed as an official name.