aine

From Wiktionary, the free dictionary
Archived revision by Joonas07 (talk | contribs) as of 15:02, 3 November 2019.
Jump to navigation Jump to search
See also: ainé, aîné, aîne, Áine, and -aine

Abinomn

Noun

aine

  1. bandicoot

Estonian

Etymology

A 19th-century literary loan from Finnish aine.[1]

Pronunciation

Noun

aine (genitive aine, partitive ainet)

  1. substance, material
  2. matter
  3. school subject, university course

Declension

Declension of aine (ÕS type 6/mõte, length gradation)
singular plural
nominative aine ained
accusative nom.
gen. aine
genitive ainete
partitive ainet aineid
illative ainesse ainetesse
aineisse
inessive aines ainetes
aineis
elative ainest ainetest
aineist
allative ainele ainetele
aineile
adessive ainel ainetel
aineil
ablative ainelt ainetelt
aineilt
translative aineks aineteks
aineiks
terminative aineni aineteni
essive ainena ainetena
abessive aineta aineteta
comitative ainega ainetega

Derived terms

References

  1. ^ aine”, in [ETY] Eesti etümoloogiasõnaraamat [Estonian Etymological Dictionary] (in Estonian) (online version), Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus (Estonian Language Foundation), 2012

Finnish

Template:Finnish index

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology

From *aineh, related to Karelian aineh and Estonian aine (loan from Finnish), possibly borrowed from Proto-Germanic *abniz (compare Swedish ämne (matter, subject)), but this is uncertain due to the exceptional correspondence of Germanic *b with Finnish i.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑi̯neˣ/, [ˈɑ̝i̯ne̞(ʔ)]
  • Hyphenation: ai‧ne
  • Rhymes: -ɑine

Noun

aine

  1. matter, material, substance
  2. subject, discipline (particular area of study, especially one thought in a school)
    Hänen lempiaineensa on fysiikka.
    Her favorite subject is physics.
  3. essay (written composition of moderate length exploring a particular issue or subject, especially on written as part of one's schoolwork)

Declension

Inflection of aine (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative aine aineet
genitive aineen aineiden
aineitten
partitive ainetta aineita
illative aineeseen aineisiin
aineihin
singular plural
nominative aine aineet
accusative nom. aine aineet
gen. aineen
genitive aineen aineiden
aineitten
partitive ainetta aineita
inessive aineessa aineissa
elative aineesta aineista
illative aineeseen aineisiin
aineihin
adessive aineella aineilla
ablative aineelta aineilta
allative aineelle aineille
essive aineena aineina
translative aineeksi aineiksi
abessive aineetta aineitta
instructive ainein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aine (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative aineeni aineeni
accusative nom. aineeni aineeni
gen. aineeni
genitive aineeni aineideni
aineitteni
partitive ainettani aineitani
inessive aineessani aineissani
elative aineestani aineistani
illative aineeseeni aineisiini
aineihini
adessive aineellani aineillani
ablative aineeltani aineiltani
allative aineelleni aineilleni
essive aineenani aineinani
translative aineekseni aineikseni
abessive aineettani aineittani
instructive
comitative aineineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative aineesi aineesi
accusative nom. aineesi aineesi
gen. aineesi
genitive aineesi aineidesi
aineittesi
partitive ainettasi aineitasi
inessive aineessasi aineissasi
elative aineestasi aineistasi
illative aineeseesi aineisiisi
aineihisi
adessive aineellasi aineillasi
ablative aineeltasi aineiltasi
allative aineellesi aineillesi
essive aineenasi aineinasi
translative aineeksesi aineiksesi
abessive aineettasi aineittasi
instructive
comitative aineinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative aineemme aineemme
accusative nom. aineemme aineemme
gen. aineemme
genitive aineemme aineidemme
aineittemme
partitive ainettamme aineitamme
inessive aineessamme aineissamme
elative aineestamme aineistamme
illative aineeseemme aineisiimme
aineihimme
adessive aineellamme aineillamme
ablative aineeltamme aineiltamme
allative aineellemme aineillemme
essive aineenamme aineinamme
translative aineeksemme aineiksemme
abessive aineettamme aineittamme
instructive
comitative aineinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative aineenne aineenne
accusative nom. aineenne aineenne
gen. aineenne
genitive aineenne aineidenne
aineittenne
partitive ainettanne aineitanne
inessive aineessanne aineissanne
elative aineestanne aineistanne
illative aineeseenne aineisiinne
aineihinne
adessive aineellanne aineillanne
ablative aineeltanne aineiltanne
allative aineellenne aineillenne
essive aineenanne aineinanne
translative aineeksenne aineiksenne
abessive aineettanne aineittanne
instructive
comitative aineinenne
third-person possessor
singular plural
nominative aineensa aineensa
accusative nom. aineensa aineensa
gen. aineensa
genitive aineensa aineidensa
aineittensa
partitive ainettaan
ainettansa
aineitaan
aineitansa
inessive aineessaan
aineessansa
aineissaan
aineissansa
elative aineestaan
aineestansa
aineistaan
aineistansa
illative aineeseensa aineisiinsa
aineihinsa
adessive aineellaan
aineellansa
aineillaan
aineillansa
ablative aineeltaan
aineeltansa
aineiltaan
aineiltansa
allative aineelleen
aineellensa
aineilleen
aineillensa
essive aineenaan
aineenansa
aineinaan
aineinansa
translative aineekseen
aineeksensa
aineikseen
aineiksensa
abessive aineettaan
aineettansa
aineittaan
aineittansa
instructive
comitative aineineen
aineinensa

Synonyms

Derived terms

Compounds

References

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

French

Etymology

From Vulgar Latin *inguinem, a masculine form of the Classical Latin neuter noun inguen.

Pronunciation

Noun

aine f (plural aines)

  1. groin

Related terms

Further reading


Gilbertese

Noun

aine

  1. woman

References

  • Ginny Sullivan, Iango Mai Kiribati (1986)

Manam

Noun

áine

  1. woman

References

  • Alexandra Y. Aikhenvald, The Art of Grammar: A Practical Guide (2015, →ISBN, page 112

Pohnpeian

Etymology

From ain +‎ -e

Alternative forms

Verb

aine

  1. (transitive) to iron
    E aine likou.
    She ironed the clothes.