pinne

See also: pínne

Dutch

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Verb

pinne

1. (deprecated template usage) (archaic) singular present subjunctive of pinnen

---

Finnish

Etymology

From , possibly from Proto-Finno-Ugric *pintä- (“to close, cover”). In that case, it is cognate with Hungarian fed and Udmurt поди (poďi).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpinːeˣ/, [ˈpinːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -inːe
• Syllabification^(key): pin‧ne

Noun

pinne

1. (rare, dialectal) Any device or part that keeps something in its place through tension (as contrasted with e.g. weight or friction), such as a clamp or clip.
2. (pathology) A condition in which a nerve is pressed by other body parts causing pain, cramps or other symptoms.
3. (idiomatic) A difficult situation, jam, bind. In this sense only used in inessive, elative and illative cases in set expressions.

   olla pinteessä = to be in a difficult situation

   joutua pinteeseen = to get into a difficult situation

   päästä pinteestä = to get out of a difficult situation

Declension

Inflection of pinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		pinne	pinteet
genitive		pinteen	pinteiden pinteitten
partitive		pinnettä	pinteitä
illative		pinteeseen	pinteisiin pinteihin
		singular	plural
nominative		pinne	pinteet
accusative	nom.	pinne	pinteet
	gen.	pinteen
genitive		pinteen	pinteiden pinteitten
partitive		pinnettä	pinteitä
inessive		pinteessä	pinteissä
elative		pinteestä	pinteistä
illative		pinteeseen	pinteisiin pinteihin
adessive		pinteellä	pinteillä
ablative		pinteeltä	pinteiltä
allative		pinteelle	pinteille
essive		pinteenä	pinteinä
translative		pinteeksi	pinteiksi
abessive		pinteettä	pinteittä
instructive		—	pintein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pinteeni pinteeni accusative nom. pinteeni pinteeni gen. pinteeni genitive pinteeni pinteideni pinteitteni partitive pinnettäni pinteitäni inessive pinteessäni pinteissäni elative pinteestäni pinteistäni illative pinteeseeni pinteisiini pinteihini adessive pinteelläni pinteilläni ablative pinteeltäni pinteiltäni allative pinteelleni pinteilleni essive pinteenäni pinteinäni translative pinteekseni pinteikseni abessive pinteettäni pinteittäni instructive — — comitative — pinteineni second-person singular possessor singular plural nominative pinteesi pinteesi accusative nom. pinteesi pinteesi gen. pinteesi genitive pinteesi pinteidesi pinteittesi partitive pinnettäsi pinteitäsi inessive pinteessäsi pinteissäsi elative pinteestäsi pinteistäsi illative pinteeseesi pinteisiisi pinteihisi adessive pinteelläsi pinteilläsi ablative pinteeltäsi pinteiltäsi allative pinteellesi pinteillesi essive pinteenäsi pinteinäsi translative pinteeksesi pinteiksesi abessive pinteettäsi pinteittäsi instructive — — comitative — pinteinesi first-person plural possessor singular plural nominative pinteemme pinteemme accusative nom. pinteemme pinteemme gen. pinteemme genitive pinteemme pinteidemme pinteittemme partitive pinnettämme pinteitämme inessive pinteessämme pinteissämme elative pinteestämme pinteistämme illative pinteeseemme pinteisiimme pinteihimme adessive pinteellämme pinteillämme ablative pinteeltämme pinteiltämme allative pinteellemme pinteillemme essive pinteenämme pinteinämme translative pinteeksemme pinteiksemme abessive pinteettämme pinteittämme instructive — — comitative — pinteinemme second-person plural possessor singular plural nominative pinteenne pinteenne accusative nom. pinteenne pinteenne gen. pinteenne genitive pinteenne pinteidenne pinteittenne partitive pinnettänne pinteitänne inessive pinteessänne pinteissänne elative pinteestänne pinteistänne illative pinteeseenne pinteisiinne pinteihinne adessive pinteellänne pinteillänne ablative pinteeltänne pinteiltänne allative pinteellenne pinteillenne essive pinteenänne pinteinänne translative pinteeksenne pinteiksenne abessive pinteettänne pinteittänne instructive — — comitative — pinteinenne third-person possessor singular plural nominative pinteensä pinteensä accusative nom. pinteensä pinteensä gen. pinteensä genitive pinteensä pinteidensä pinteittensä partitive pinnettään pinnettänsä pinteitään pinteitänsä inessive pinteessään pinteessänsä pinteissään pinteissänsä elative pinteestään pinteestänsä pinteistään pinteistänsä illative pinteeseensä pinteisiinsä pinteihinsä adessive pinteellään pinteellänsä pinteillään pinteillänsä ablative pinteeltään pinteeltänsä pinteiltään pinteiltänsä allative pinteelleen pinteellensä pinteilleen pinteillensä essive pinteenään pinteenänsä pinteinään pinteinänsä translative pinteekseen pinteeksensä pinteikseen pinteiksensä abessive pinteettään pinteettänsä pinteittään pinteittänsä instructive — — comitative — pinteineen pinteinensä

Synonyms

• kiipeli
• liemi (olla liemessä = in trouble)

Related terms

• pinnistää

Anagrams

• nepin, penin, penni

---

Italian

Noun

pinne f

1. plural of pinna

---

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse pinni, from Middle Low German pin, pinne, from Proto-Indo-European

Noun

pinne m (definite singular pinnen, indefinite plural pinner, definite plural pinnene)

1. a stick
2. (knitting) a needle
3. a drink

   ta seg en pinne

   take yourself a drink

Derived terms

• pinnekjøtt
• strikkepinne

References

• “pinne” in The Bokmål Dictionary.
• “pinne_2” in Det Norske Akademis ordbok (NAOB).

---

Norwegian Nynorsk

Alternative forms

• pinn

Etymology

From Old Norse pinni, from Proto-Germanic *penn-, borrowed from classical Latin penna (“feather, wing”). Cognate to English pin.

Pronunciation

• IPA^(key): /²pɪnːə/

Noun

pinne m (definite singular pinnen, indefinite plural pinnar, definite plural pinnane)

1. a stick
2. (knitting) a needle

Derived terms

• pinnekjøt, pinnekjøtt
• strikkepinne

Further reading

• “pinne” in The Nynorsk Dictionary.

---

Old English

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpin.ne/

Noun

pinne f

1. bottle, flask

Declension

Declension of pinne (weak)

Case	Singular	Plural
nominative	pinne	pinnan
accusative	pinnan	pinnan
genitive	pinnan	pinnena
dative	pinnan	pinnum

Usage notes

• The exact gender is unknown. As pinne, it is assumed to be feminine. The form, glossed once in the accusative case, is pinnan (for flaxan, "flask"). Gender could also be masculine (nominative pinna).

---

Swedish

Pronunciation

• audio:

  (file)

Etymology

From Old Norse pinni, from Old Swedish pinne, cognate with English pin.

Noun

pinne c

1. a stick; a short thin roughly cylindrical form of material
2. a perch; a bird's roost

   Som en fågel på en pinne, vill jag ständigt sitta i ditt minne.

   Like a bird on its perch, I want to sit forever in your memory.

3. (sports) a point valid in a sports league, given to a team for winning a league match

   I fotbollsligan får det vinnande laget tre pinnar medan det förlorande laget inte får någon.

Declension

Declension of pinne
	Singular		Plural
	Indefinite	Definite	Indefinite	Definite
Nominative	pinne	pinnen	pinnar	pinnarna
Genitive	pinnes	pinnens	pinnars	pinnarnas

Derived terms

• minnespinne
• pekpinne
• pinn
• pinna
• pinnbröd
• pinnharv
• pinnhål
• pinnig
• pinning
• pinnmat
• pinnmo
• pinnsoffa
• pinnstol
• pinnved
• plockepinn
• selfiepinne
• stålpinne
• taktpinne
• träpinne

 

Phrases

• lägga på en pinne
• trilla av pinnen

See also

• stav
• sticka

References

• pinne in Svenska Akademiens ordlista (SAOL)
• pinne in Svenska Akademiens ordbok (SAOB)