rinne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rinta + -e

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈrinːe̞ˣ]
  • Rhymes: -inːe
  • Hyphenation: rin‧ne

Noun[edit]

rinne

  1. A slope, hillside
  2. (skiing) A piste

Declension[edit]

Inflection of rinne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative rinne rinteet
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
singular plural
nominative rinne rinteet
accusative nom. rinne rinteet
gen. rinteen
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
inessive rinteessä rinteissä
elative rinteestä rinteistä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
adessive rinteellä rinteillä
ablative rinteeltä rinteiltä
allative rinteelle rinteille
essive rinteenä rinteinä
translative rinteeksi rinteiksi
instructive rintein
abessive rinteettä rinteittä
comitative rinteineen

Synonyms[edit]


German[edit]

Verb[edit]

rinne

  1. First-person singular present of rinnen.
  2. First-person singular subjunctive I of rinnen.
  3. Third-person singular subjunctive I of rinnen.
  4. Imperative singular of rinnen.

Irish[edit]

Alternative forms[edit]

Etymology[edit]

From Old Irish do·rigni, deuterotonic form of the perfect tense of do·gní.

Pronunciation[edit]

Verb[edit]

rinne

  1. past analytic independent of déan

See also[edit]

Noun[edit]

rinne f

  1. genitive singular of rinn

Japanese[edit]

Romanization[edit]

rinne

  1. rōmaji reading of りんね

West Frisian[edit]

Verb[edit]

rinne

  1. to walk

Conjugation[edit]