veli

See also: Appendix:Variations of "veli"

Catalan

Pronunciation

• IPA^(key): (Central) [ˈbɛ.li]
• IPA^(key): (Balearic, Valencian) [ˈvɛ.li]

Verb

veli

1. inflection of velar:
   1. first/third-person singular present subjunctive
   2. third-person singular imperative

Esperanto

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈveli]
• Rhymes: -eli
• Hyphenation: ve‧li

Verb

veli (present velas, past velis, future velos, conditional velus, volitive velu)

1. (intransitive) to sail

Conjugation

Conjugation of veli present past future singular plural singular plural singular plural tense velas velis velos active participle velanta velantaj velinta velintaj velonta velontaj acc. velantan velantajn velintan velintajn velontan velontajn nominal active participle velanto velantoj velinto velintoj velonto velontoj acc. velanton velantojn velinton velintojn velonton velontojn adverbial active participle velante velinte velonte infinitive veli imperative velu conditional velus

Estonian

Etymology

From Proto-Finnic *velji. Cognate with Finnish veli.

Noun

veli (genitive velle or velje, partitive velle or velje)

1. (uncommon) brother

   Synonyms: vend, vennas

Declension

Declension of veli (ÕS type 24/puri, length gradation)
		singular	plural
nominative		veli	velled
accusative	nom.
	gen.	velle
genitive			vellede
partitive		velle	vellesid
illative		velle vellesse	velledesse
inessive		velles	velledes
elative		vellest	velledest
allative		vellele	velledele
adessive		vellel	velledel
ablative		vellelt	velledelt
translative		velleks	velledeks
terminative		velleni	velledeni
essive		vellena	velledena
abessive		velleta	velledeta
comitative		vellega	velledega

Declension of veli (ÕS type 24/puri, length gradation)
		singular	plural
nominative		veli	veljed
accusative	nom.
	gen.	velje
genitive			veljede
partitive		velje	veljesid
illative		velje veljesse	veljedesse
inessive		veljes	veljedes
elative		veljest	veljedest
allative		veljele	veljedele
adessive		veljel	veljedel
ablative		veljelt	veljedelt
translative		veljeks	veljedeks
terminative		veljeni	veljedeni
essive		veljena	veljedena
abessive		veljeta	veljedeta
comitative		veljega	veljedega

Faroese

Noun

veli

1. indefinite dative singular of vel

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *velji, possibly borrowed from Proto-Germanic *swelijô. Cognate with Northern Sami viellja, Karelian velj, Estonian veli.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋeli/, [ˈʋe̞li]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -eli
• Syllabification^(key): ve‧li

Noun

veli

1. brother (male sibling)
2. (rare) brother (ally or fellow)
   1. (in particular) Term of address used by World War II veterans among each other.
3. (Helsinki slang) bro

Usage notes

The Helsinki slang usage "bro" is often associated with immigrants.

Declension

Inflection of this word is somewhat irregular. The stem in inflected forms is velj(e)-.

Inflection of veli (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative		veli	veljet
genitive		veljen	veljien
partitive		veljeä	veljiä
illative		veljeen	veljiin
		singular	plural
nominative		veli	veljet
accusative	nom.	veli	veljet
	gen.	veljen
genitive		veljen	veljien
partitive		veljeä	veljiä
inessive		veljessä	veljissä
elative		veljestä	veljistä
illative		veljeen	veljiin
adessive		veljellä	veljillä
ablative		veljeltä	veljiltä
allative		veljelle	veljille
essive		veljenä	veljinä
translative		veljeksi	veljiksi
abessive		veljettä	veljittä
instructive		—	veljin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of veli (Kotus type 7/ovi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative veljeni veljeni accusative nom. veljeni veljeni gen. veljeni genitive veljeni veljieni partitive veljeäni veljiäni inessive veljessäni veljissäni elative veljestäni veljistäni illative veljeeni veljiini adessive veljelläni veljilläni ablative veljeltäni veljiltäni allative veljelleni veljilleni essive veljenäni veljinäni translative veljekseni veljikseni abessive veljettäni veljittäni instructive — — comitative — veljineni second-person singular possessor singular plural nominative veljesi veljesi accusative nom. veljesi veljesi gen. veljesi genitive veljesi veljiesi partitive veljeäsi veljiäsi inessive veljessäsi veljissäsi elative veljestäsi veljistäsi illative veljeesi veljiisi adessive veljelläsi veljilläsi ablative veljeltäsi veljiltäsi allative veljellesi veljillesi essive veljenäsi veljinäsi translative veljeksesi veljiksesi abessive veljettäsi veljittäsi instructive — — comitative — veljinesi first-person plural possessor singular plural nominative veljemme veljemme accusative nom. veljemme veljemme gen. veljemme genitive veljemme veljiemme partitive veljeämme veljiämme inessive veljessämme veljissämme elative veljestämme veljistämme illative veljeemme veljiimme adessive veljellämme veljillämme ablative veljeltämme veljiltämme allative veljellemme veljillemme essive veljenämme veljinämme translative veljeksemme veljiksemme abessive veljettämme veljittämme instructive — — comitative — veljinemme second-person plural possessor singular plural nominative veljenne veljenne accusative nom. veljenne veljenne gen. veljenne genitive veljenne veljienne partitive veljeänne veljiänne inessive veljessänne veljissänne elative veljestänne veljistänne illative veljeenne veljiinne adessive veljellänne veljillänne ablative veljeltänne veljiltänne allative veljellenne veljillenne essive veljenänne veljinänne translative veljeksenne veljiksenne abessive veljettänne veljittänne instructive — — comitative — veljinenne third-person possessor singular plural nominative veljensä veljensä accusative nom. veljensä veljensä gen. veljensä genitive veljensä veljiensä partitive veljeään veljeänsä veljiään veljiänsä inessive veljessään veljessänsä veljissään veljissänsä elative veljestään veljestänsä veljistään veljistänsä illative veljeensä veljiinsä adessive veljellään veljellänsä veljillään veljillänsä ablative veljeltään veljeltänsä veljiltään veljiltänsä allative veljelleen veljellensä veljilleen veljillensä essive veljenään veljenänsä veljinään veljinänsä translative veljekseen veljeksensä veljikseen veljiksensä abessive veljettään veljettänsä veljittään veljittänsä instructive — — comitative — veljineen veljinensä

Derived terms

• velinen
• veljeillä
• veljekset
• veljellinen
• veljes
• veljestö
• veljeys
• veljeä ei jätetä
• veljistö
• veljyys

 

compounds

• aateveli
• aseveli
• dominikaaniveli
• heimoveli
• isoveli
• kaksoisveli
• kaksosveli
• kasvattiveli
• kilpaveli
• luostariveli
• maallikkoveli
• ottoveli
• pikkuveli
• puoliveli
• saarnaajaveli
• sielunveli
• täysiveli
• täysveli
• uskonveli
• uusveli
• velihopea
• velikulta
• velimies
• velipekka
• velipoika
• velipuoli
• velisarja
• velisurma
• velisurmaaja
• velivainaja
• veljenmalja
• veljenpoika
• veljensurmaaja
• veljentappaja
• veljentytär
• veriveli
• virkaveli
• vitaaliveljet

 

Further reading

• “veli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• Elvi, ilve, live

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *velji. Cognates include Finnish veli and Estonian veli.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋeli/, [ˈʋe̞lʲi]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋelʲi/, [ˈʋe̞lʲi]
• Rhymes: -eli, -elʲi
• Hyphenation: ve‧li

Noun

veli

1. Synonym of veljä (“brother”)
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20:

     Ivo ono Levon veli.

     Ivo is Levo's brother.

   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[3], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 68:

     Veli ono kolhozan pravlenjan clena.

     Brother is a member of the board of the kolkhoz.

Declension

All forms except the nominative singular show the stem veljä- and are shared with veljä.

Declension of veli (irregular)
	singular	plural
nominative	veli	veljät
genitive	veljän	veljöin
partitive	veljää	veljöjä
illative	veljää	veljöi
inessive	veljääs	veljöis
elative	veljäst	veljöist
allative	veljälle	veljöille
adessive	veljääl	veljöil
ablative	veljält	veljöilt
translative	veljäks	veljöiks
essive	veljännä, veljään	veljöinnä, veljöin
exessive1)	veljänt	veljöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• velipoika
• veljä

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 651

Italian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈve.li/
• Rhymes: -eli
• Hyphenation: vé‧li

Noun

veli m

1. plural of velo

Verb

veli

1. inflection of velare:
   1. second-person singular present indicative
   2. first/second/third-person singular present subjunctive
   3. third-person singular imperative

Anagrams

• Levi, levi, live, vile

Latin

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /ˈu̯eː.liː/, [ˈu̯eːlʲiː]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈve.li/, [ˈvɛːli]

Noun

vēlī n

1. genitive singular of vēlum

Maltese

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈvɛː.lɪ/

Noun

veli

1. plural of velu

Swahili

Etymology

Borrowed from English veil.

Pronunciation

• Audio (Kenya)

  (file)

Noun

veli (n class, plural veli)

1. veil (something to hide an object)

Võro

Etymology

From Proto-Finnic *velji.

Noun

veli (genitive vele or velle, partitive veljä or velle)

1. brother

Inflection

This noun needs an inflection-table template.