kello

See also: kellő

Finnish

kello (“bell”)

kello (“clock”)

Etymology

From Proto-Finnic *këllo (compare Karelian kello, Ludian kello, Veps kelo), borrowed from Proto-Germanic *skellǭ (“bell”) (compare German Schelle and Swedish skälla (“bell”)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelːo/, [ˈk̟e̞lːo̞]
• Rhymes: -elːo
• Syllabification^(key): kel‧lo

Noun

kello

1. bell (object made of metal or other hard material, which resonates when struck)

   vahinko ei tule kello kaulassa

   Kenelle kello soi? ― For whom the bell tolls?

   1. bell (signal at a school)
2. clock (instrument used to measure time)
   1. watch (portable or wearable timepiece)

      Synonyms: rannekello, taskukello

   2. timer (device that gives an alarm after a specified time)

      Synonym: ajastin

      munakello ― egg timer

   3. o'clock (when indicating time)

      Kello on kahdeksan. ― It's eight o'clock. (literally, “The clock is eight.”)

      kello kahdelta ― at two o'clock (literally, “at clock two”)

   4. time (when asking the time or telling exact time)

      Paljonko kello on? ― What's the time? (literally, “How much is the clock?”)

      Kello on 20:32. ― The time is 8:32 pm.

   5. clock (metaphor for regularity)

      Hän tuli joka päivä kellon tarkkuudella. ― He arrived every day with clocklike regularity.

   6. (nautical, aviation) o'clock (used to indicate direction in relation to the vessel's position so that 12 is straight ahead and 6 is straight behind)

      Tunnistamaton lentokone kello kahdessa! ― An unidentified aeroplane at two o'clock!

3. funnel, horn (any bell-shaped object)

   Synonyms: see suppilo

   1. (music) bell (part of a brass instrument)
   2. bellflower (plant of the genus Campanula)

      harakankello ― spreading bellflower, C. patula

      hirvenkello ― bristly bellflower, C. cervicaria

      kiirunankello ― arctic bellflower, C. uniflora

      kissankello ― bluebell, harebell, C. rotundifolia

      kurjenkello ― peach-leaved bellflower, C. persicifolia

      peurankello ― clustered bellflower, C. glomerata

      ukonkello ― wide-leaved bellflower, C. latifolia

      varsankello ― nettle-leaved bellflower, C. trachelium

      vuohenkello ― creeping bellflower, C. rapunculoides

Usage notes

• (o'clock): When used before a numeral, kello is not inflected.

Declension

Inflection of kello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kello	kellot
genitive		kellon	kellojen
partitive		kelloa	kelloja
illative		kelloon	kelloihin
		singular	plural
nominative		kello	kellot
accusative	nom.	kello	kellot
	gen.	kellon
genitive		kellon	kellojen
partitive		kelloa	kelloja
inessive		kellossa	kelloissa
elative		kellosta	kelloista
illative		kelloon	kelloihin
adessive		kellolla	kelloilla
ablative		kellolta	kelloilta
allative		kellolle	kelloille
essive		kellona	kelloina
translative		kelloksi	kelloiksi
abessive		kellotta	kelloitta
instructive		—	kelloin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kello (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kelloni kelloni accusative nom. kelloni kelloni gen. kelloni genitive kelloni kellojeni partitive kelloani kellojani inessive kellossani kelloissani elative kellostani kelloistani illative kellooni kelloihini adessive kellollani kelloillani ablative kelloltani kelloiltani allative kellolleni kelloilleni essive kellonani kelloinani translative kellokseni kelloikseni abessive kellottani kelloittani instructive — — comitative — kelloineni second-person singular possessor singular plural nominative kellosi kellosi accusative nom. kellosi kellosi gen. kellosi genitive kellosi kellojesi partitive kelloasi kellojasi inessive kellossasi kelloissasi elative kellostasi kelloistasi illative kelloosi kelloihisi adessive kellollasi kelloillasi ablative kelloltasi kelloiltasi allative kellollesi kelloillesi essive kellonasi kelloinasi translative kelloksesi kelloiksesi abessive kellottasi kelloittasi instructive — — comitative — kelloinesi first-person plural possessor singular plural nominative kellomme kellomme accusative nom. kellomme kellomme gen. kellomme genitive kellomme kellojemme partitive kelloamme kellojamme inessive kellossamme kelloissamme elative kellostamme kelloistamme illative kelloomme kelloihimme adessive kellollamme kelloillamme ablative kelloltamme kelloiltamme allative kellollemme kelloillemme essive kellonamme kelloinamme translative kelloksemme kelloiksemme abessive kellottamme kelloittamme instructive — — comitative — kelloinemme second-person plural possessor singular plural nominative kellonne kellonne accusative nom. kellonne kellonne gen. kellonne genitive kellonne kellojenne partitive kelloanne kellojanne inessive kellossanne kelloissanne elative kellostanne kelloistanne illative kelloonne kelloihinne adessive kellollanne kelloillanne ablative kelloltanne kelloiltanne allative kellollenne kelloillenne essive kellonanne kelloinanne translative kelloksenne kelloiksenne abessive kellottanne kelloittanne instructive — — comitative — kelloinenne third-person possessor singular plural nominative kellonsa kellonsa accusative nom. kellonsa kellonsa gen. kellonsa genitive kellonsa kellojensa partitive kelloaan kelloansa kellojaan kellojansa inessive kellossaan kellossansa kelloissaan kelloissansa elative kellostaan kellostansa kelloistaan kelloistansa illative kelloonsa kelloihinsa adessive kellollaan kellollansa kelloillaan kelloillansa ablative kelloltaan kelloltansa kelloiltaan kelloiltansa allative kellolleen kellollensa kelloilleen kelloillensa essive kellonaan kellonansa kelloinaan kelloinansa translative kellokseen kelloksensa kelloikseen kelloiksensa abessive kellottaan kellottansa kelloittaan kelloittansa instructive — — comitative — kelloineen kelloinensa

Derived terms

• biologinen kello
• hyvä kello kauas kuuluu
• kellokas
• kellomainen
• kellottaa
• kellukka
• mitä kello on?
• paljonko kello on?

 

compounds

• aisakello
• alppikello
• atomikello
• aurinkokello
• bengalinkello
• binäärikello
• digitaalikello
• enkelikello
• harakankello
• heilurikello
• herätyskello
• hiekkakello
• hiirenkello
• hirvenkello
• hälytyskello
• hätäkello
• hääkellot
• iltakello
• isotooppikello
• joulukello
• juorukello
• kaappikello
• kaasukello
• kaksoisnäyttökello
• karjankellot
• kaulakello
• kauriinkello
• kelloaika
• kellohame
• kellohattu
• kellohelma
• kellohiha
• kellohuone
• kellojakso
• kellojensoitto
• kellokaappi
• kellokalle
• kellokanerva
• kellokasvi
• kellokasvit
• kellokatkero
• kellokauppa
• kellokeskiviikko
• kellokoneisto
• kellokortti
• Kellokoski
• kellokukka
• kellokukkainen
• Kellokumpu
• kellokytkin
• kellokäyrä
• kelloköynnös
• kellolaite
• kellolasi
• kelloliike
• kellolintu
• kellometalli
• kellomies
• kellonaika
• kellonavain
• kellonheiluri
• Kelloniemi
• kellonjousi
• kellonkieli
• kellonlasi
• kellonluoti
• kellonlyömä
• kellonlyönti
• kellonmuotoinen
• kellonmäärä
• kellonosa
• kellonpaino
• kellonperä
• kellonpunnus
• kellonratas
• kellonsoittaja
• kellonsoitto
• kellontarkka
• kellontikitys
• kellonvalaja
• kellonvieteri
• kellonviisari
• kellonvitjat
• kello-oskillaattori
• kellopeippi
• kellopeli
• kellopoiju
• kellopronssi
• kellopulssi
• kelloradio
• Kellosaari
• kelloseppä
• kellosignaali
• kellosinilatva
• kellosusanna
• kellotaajuus
• kellotalvikki
• kellotapuli
• kellotasku
• kellotaulu
• kelloteline
• kelloteollisuus
• kellotorni
• keskuskello
• ketunkello
• kevätkello
• kielikello
• kiirunankello
• kilikello
• kirkonkello
• kissankello
• koristekello
• korttikello
• kukkokello
• kultakello
• kuolemankello
• kuolinkellot
• kurjenkello
• kvartsikello
• käkikello
• könninkello
• lehmänkello
• liesikello
• lumikello
• maailmankello
• maariankello
• metallikello
• mittakello
• morsiuskello
• munakello
• ovikello
• palokello
• peikonkello
• pelikello
• peurankello
• punttikello
• putkikellot
• päivyrikello
• pääkello
• pöytäkello
• rannekello
• rastaankello
• rataskello
• ruokakello
• šakkikello
• sammakonkello
• sanomakellot
• seinäkello
• sekuntikello
• shakkikello
• sielukellot
• sielunkellot
• sinikello
• soittokello
• sukelluskello
• sukeltajankello
• sähkökello
• tarkastuskello
• tarkkuuskello
• taskukello
• tornikello
• tuulikello
• työaikakello
• uimakello
• ukonkello
• urheilukello
• varoituskello
• varsankello
• vellikello
• vesikello
• vuohenkello
• vuosikello
• älykello

 

Further reading

• “kello”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Kello.

Etymology

From Proto-Finnic *këllo. Cognates include Finnish kello and Karelian kello.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkelːo/, [ˈke̞ɫːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkelːo/, [ˈke̞ɫːo̞]
• Rhymes: -elːo
• Hyphenation: kel‧lo

Noun

kello

1. bell
   • 1936, V. I. Junus, N. A. Iljin, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51:

     Soitti kello. Lapset läksivät stolovoihe.

     The bell rang. The children left for the canteen.

   löövvä kelloa ― to sound the bell

Declension

Declension of kello (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	kello	kellot
genitive	kellon	kelloin, kelloloin
partitive	kelloa	kelloja, kelloloja
illative	kelloo	kelloi, kelloloihe
inessive	kelloos	kellois, kellolois
elative	kellost	kelloist, kelloloist
allative	kellolle	kelloille, kelloloille
adessive	kellool	kelloil, kelloloil
ablative	kellolt	kelloilt, kelloloilt
translative	kelloks	kelloiks, kelloloiks
essive	kellonna, kelloon	kelloinna, kelloloinna, kelloin, kelloloin
exessive1)	kellont	kelloint, kelloloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• aisakello
• kellokukka
• kirkonkello

 

References

• Fedor Tumansky (1790) “келло”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 675
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 152

Karelian

Etymology

From a Germanic language (compare Swedish skälla (“bell”)).

Noun

kello (genitive kellon, partitive kelluo)

1. clock