kumpainen

Finnish

Etymology

From kumpi +‎ -inen or earlier combination of + .

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkumpɑi̯nen/, [ˈkumpɑ̝i̯ne̞n]
• Hyphenation: kum‧pai‧nen

Pronoun

kumpainen

1. (indefinite, archaic) both; usually with suffix -kin or -kaan, see kumpainenkin, kumpainenkaan
   • 1864, Kaarlo Slöör (tr.), “Macbeth”, in Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, osa 25: Näytelmistö - Kokous alkuperäisiä ja suomennettuja teaterinäytelmiä, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, translation of Macbeth by William Shakespeare, page 68:

     Pöydän kumpainen puol’ on jo täynnä, niin käyn keskelle.

     Both sides are even: here I'll sit i' the midst (Macbeth in Act III, Scene IV)

2. (interrogative, archaic, rare) which one (of the two); usually begins an indirect question

   Osaatko sanoa, kumpainen näistä olisi parempi?

   Can you say, which one of these (two) would be better?

Declension

(deprecated template usage) noun case singular plural nominative kumpainen kumpaiset genitive kumpaisen kumpaisten kumpaisien partitive kumpaista kumpaisia inessive kumpaisessa kumpaisissa elative kumpaisesta kumpaisista illative kumpaiseen kumpaisiin adessive kumpaisella kumpaisilla ablative kumpaiselta kumpaisilta allative kumpaiselle kumpaisille essive kumpaisena kumpaisina translative kumpaiseksi kumpaisiksi instructive kumpaisin abessive kumpaisetta kumpaisitta comitative kumpaisine

Synonyms

• (indefinite): molemmat, kumpainenkin, kumpikin; (negative) kumpainenkaan, kumpikaan
• (interrogative): kumpi

Related terms

Pronouns with same stems:

• joka
• jokin
• joku
• jompikumpi
• kuka
• kukaan
• kukin
• kumpikaan
• kumpikin