hile

See also: Hile and hilé

English

Etymology 1

Noun

hile (plural hiles)

1. (botany) hilum

Part or all of this entry has been imported from the 1913 edition of Webster’s Dictionary, which is now free of copyright and hence in the public domain. The imported definitions may be significantly out of date, and any more recent senses may be completely missing.
(See the entry for “hile”, in Webster’s Revised Unabridged Dictionary, Springfield, Mass.: G. & C. Merriam, 1913, →OCLC.)

Etymology 2

Noun

hile (plural hiles)

1. (old South-West England dialect) A bundle of sheaves of wheat (or similar crop) stacked vertically to dry; a stook.

Verb

hile (third-person singular simple present hiles, present participle hiling, simple past and past participle hiled)

1. (old South-West England dialect) To form sheaves into a hile.

Anagrams

• Heil, Ihle, Lehi, elhi, heil, heli-

---

Albanian

Noun

hile f (plural hile, definite hilja, definite plural hilet)

1. trick, cheat

Related terms

• skile

---

Finnish

Noun

hile

1. small ice crystal (usually in plural), often found floating in air
2. glitter

Declension

Inflection of hile (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		hile	hileet
genitive		hileen	hileiden hileitten
partitive		hilettä	hileitä
illative		hileeseen	hileisiin hileihin
		singular	plural
nominative		hile	hileet
accusative	nom.	hile	hileet
	gen.	hileen
genitive		hileen	hileiden hileitten
partitive		hilettä	hileitä
inessive		hileessä	hileissä
elative		hileestä	hileistä
illative		hileeseen	hileisiin hileihin
adessive		hileellä	hileillä
ablative		hileeltä	hileiltä
allative		hileelle	hileille
essive		hileenä	hileinä
translative		hileeksi	hileiksi
abessive		hileettä	hileittä
instructive		—	hilein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hile (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hileeni hileeni accusative nom. hileeni hileeni gen. hileeni genitive hileeni hileideni hileitteni partitive hilettäni hileitäni inessive hileessäni hileissäni elative hileestäni hileistäni illative hileeseeni hileisiini hileihini adessive hileelläni hileilläni ablative hileeltäni hileiltäni allative hileelleni hileilleni essive hileenäni hileinäni translative hileekseni hileikseni abessive hileettäni hileittäni instructive — — comitative — hileineni second-person singular possessor singular plural nominative hileesi hileesi accusative nom. hileesi hileesi gen. hileesi genitive hileesi hileidesi hileittesi partitive hilettäsi hileitäsi inessive hileessäsi hileissäsi elative hileestäsi hileistäsi illative hileeseesi hileisiisi hileihisi adessive hileelläsi hileilläsi ablative hileeltäsi hileiltäsi allative hileellesi hileillesi essive hileenäsi hileinäsi translative hileeksesi hileiksesi abessive hileettäsi hileittäsi instructive — — comitative — hileinesi first-person plural possessor singular plural nominative hileemme hileemme accusative nom. hileemme hileemme gen. hileemme genitive hileemme hileidemme hileittemme partitive hilettämme hileitämme inessive hileessämme hileissämme elative hileestämme hileistämme illative hileeseemme hileisiimme hileihimme adessive hileellämme hileillämme ablative hileeltämme hileiltämme allative hileellemme hileillemme essive hileenämme hileinämme translative hileeksemme hileiksemme abessive hileettämme hileittämme instructive — — comitative — hileinemme second-person plural possessor singular plural nominative hileenne hileenne accusative nom. hileenne hileenne gen. hileenne genitive hileenne hileidenne hileittenne partitive hilettänne hileitänne inessive hileessänne hileissänne elative hileestänne hileistänne illative hileeseenne hileisiinne hileihinne adessive hileellänne hileillänne ablative hileeltänne hileiltänne allative hileellenne hileillenne essive hileenänne hileinänne translative hileeksenne hileiksenne abessive hileettänne hileittänne instructive — — comitative — hileinenne third-person possessor singular plural nominative hileensä hileensä accusative nom. hileensä hileensä gen. hileensä genitive hileensä hileidensä hileittensä partitive hilettään hilettänsä hileitään hileitänsä inessive hileessään hileessänsä hileissään hileissänsä elative hileestään hileestänsä hileistään hileistänsä illative hileeseensä hileisiinsä hileihinsä adessive hileellään hileellänsä hileillään hileillänsä ablative hileeltään hileeltänsä hileiltään hileiltänsä allative hileelleen hileellensä hileilleen hileillensä essive hileenään hileenänsä hileinään hileinänsä translative hileekseen hileeksensä hileikseen hileiksensä abessive hileettään hileettänsä hileittään hileittänsä instructive — — comitative — hileineen hileinensä

Derived terms

• hileinen

Anagrams

• Heli

---

French

Etymology

(deprecated template usage) [etyl] Latin hilum

Pronunciation

• ^{(aspirated h)} IPA^(key): /il/

Noun

hile m (plural hiles)

1. hilum

Further reading

• “hile”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

---

Middle English

Noun

hile (uncountable)

1. Alternative form of yle

---

Spanish

Verb

hile

1. First-person singular (yo) present subjunctive form of hilar.
2. Third-person singular (él, ella, also used with usted^?) present subjunctive form of hilar.
3. Formal second-person singular (usted) imperative form of hilar.