ege

See also: Appendix:Variations of "ege"

Danish

Etymology

From Old Danish eki, Old Norse eikja, derived from eg. Cognates includes Middle Low German eke, Swedish eka and Old English āc

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈeːjə]

Noun

ege c (singular definite egen, plural indefinite eger)

1. (historical, nautical) a dugout, logboat

   Synonym: stammebåd

Declension

Declension of ege

common gender	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	ege	egen	eger	egerne
genitive	eges	egens	egers	egernes

Noun

ege c

1. indefinite plural of eg

References

• “ege” in Den Danske Ordbog

Esperanto

Etymology

Etymology tree

Russian -яга (-jaga)bor.?

Proto-Indo-European *méǵh₂s

Proto-Hellenic *mégas

Ancient Greek μέγᾰς (mégăs)clip.?

▲

Esperanto -et-influ.?

Esperanto -eg-

Proto-Italic *-ēd

Old Latin -ēd

Latin -ebor.

Russian -е (-e)influ.

▲

Polish -einflu.

Czech -einflu.

Esperanto -e

Esperanto ege

From -eg- + -e.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeɡe/

• Audio 1:

  (file)

• Audio 2:

  (file)

• Rhymes: -eɡe
• Syllabification: e‧ge

Adverb

ege

1. extremely, immensely, greatly

See also

• treege (more emphatic than ege)

Finnish

Etymology

Slang form of euro.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeɡe/, [ˈe̞ɡe̞]
• Rhymes: -eɡe
• Syllabification^(key): e‧ge
• Hyphenation^(key): ege

Noun

ege (slang)

1. euro (currency)

Declension

Inflection of ege (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative		ege	eget
genitive		egen	egejen
partitive		egeä	egejä
illative		egeen	egeihin
		singular	plural
nominative		ege	eget
accusative	nom.	ege	eget
	gen.	egen
genitive		egen	egejen egein rare
partitive		egeä	egejä
inessive		egessä	egeissä
elative		egestä	egeistä
illative		egeen	egeihin
adessive		egellä	egeillä
ablative		egeltä	egeiltä
allative		egelle	egeille
essive		egenä	egeinä
translative		egeksi	egeiksi
abessive		egettä	egeittä
instructive		—	egein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ege (Kotus type 8/nalle, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative egeni egeni accusative nom. egeni egeni gen. egeni genitive egeni egejeni egeini rare partitive egeäni egejäni inessive egessäni egeissäni elative egestäni egeistäni illative egeeni egeihini adessive egelläni egeilläni ablative egeltäni egeiltäni allative egelleni egeilleni essive egenäni egeinäni translative egekseni egeikseni abessive egettäni egeittäni instructive — — comitative — egeineni second-person singular possessor singular plural nominative egesi egesi accusative nom. egesi egesi gen. egesi genitive egesi egejesi egeisi rare partitive egeäsi egejäsi inessive egessäsi egeissäsi elative egestäsi egeistäsi illative egeesi egeihisi adessive egelläsi egeilläsi ablative egeltäsi egeiltäsi allative egellesi egeillesi essive egenäsi egeinäsi translative egeksesi egeiksesi abessive egettäsi egeittäsi instructive — — comitative — egeinesi first-person plural possessor singular plural nominative egemme egemme accusative nom. egemme egemme gen. egemme genitive egemme egejemme egeimme rare partitive egeämme egejämme inessive egessämme egeissämme elative egestämme egeistämme illative egeemme egeihimme adessive egellämme egeillämme ablative egeltämme egeiltämme allative egellemme egeillemme essive egenämme egeinämme translative egeksemme egeiksemme abessive egettämme egeittämme instructive — — comitative — egeinemme second-person plural possessor singular plural nominative egenne egenne accusative nom. egenne egenne gen. egenne genitive egenne egejenne egeinne rare partitive egeänne egejänne inessive egessänne egeissänne elative egestänne egeistänne illative egeenne egeihinne adessive egellänne egeillänne ablative egeltänne egeiltänne allative egellenne egeillenne essive egenänne egeinänne translative egeksenne egeiksenne abessive egettänne egeittänne instructive — — comitative — egeinenne third-person possessor singular plural nominative egensä egensä accusative nom. egensä egensä gen. egensä genitive egensä egejensä egeinsä rare partitive egeään egeänsä egejään egejänsä inessive egessään egessänsä egeissään egeissänsä elative egestään egestänsä egeistään egeistänsä illative egeensä egeihinsä adessive egellään egellänsä egeillään egeillänsä ablative egeltään egeltänsä egeiltään egeiltänsä allative egelleen egellensä egeilleen egeillensä essive egenään egenänsä egeinään egeinänsä translative egekseen egeksensä egeikseen egeiksensä abessive egettään egettänsä egeittään egeittänsä instructive — — comitative — egeineen egeinensä

Synonyms

• (currency, colloquial, slang): eero, eke, erkki, uusi raha

Further reading

• “ege”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• gee

Hungarian

Etymology

ég (“sky”) +‎ -e (possessive suffix)

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈɛɡɛ]

Noun

ege

1. third-person singular single-possession possessive of ég

   a város ege ― the sky of the city

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)

	singular	plural
nominative	ege	—
accusative	egét	—
dative	egének	—
instrumental	egével	—
causal-final	egéért	—
translative	egévé	—
terminative	egéig	—
essive-formal	egeként	—
essive-modal	egéül	—
inessive	egében	—
superessive	egén	—
adessive	egénél	—
illative	egébe	—
sublative	egére	—
allative	egéhez	—
elative	egéből	—
delative	egéről	—
ablative	egétől	—
non-attributive possessive – singular	egéé	—
non-attributive possessive – plural	egééi	—

Latin

Verb

egē

1. second-person singular present active imperative of egeō

Middle English

Noun

ege

1. alternative form of egge (“edge”)

Nupe

Etymology

From è- (“nominalizing prefix”) +‎ ge (“to be good”).

Pronunciation

• IPA^(key): /è.ɡē/

Noun

ège

1. goodness

   Ga lwà ège yán bagi ma, bagi dé u dewó. ― Don't consider the goodness of a man, as long as he has money.

Old English

Etymology 1

From Proto-West Germanic *agi, from Proto-Germanic *agaz, from Proto-Indo-European *h₂égʰos. Cognate with Old Norse agi, Gothic 𐌰𐌲𐌹𐍃 (agis, “fear”), Ancient Greek ἄχος (ákhos, “pain”).

Alternative forms

• æġe, eiġe

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈe.je/

Noun

eġe m (nominative plural eġas)

1. fear
2. awe
   • Homilies of the Anglo-Saxon Church

     Eġe is twyfeald, and ðēowdom is twyfeald.

     Awe is twofold, and service is twofold.

Declension

Strong i-stem:

	singular	plural
nominative	eġe	eġas
accusative	eġe	eġas
genitive	eġes	eġa
dative	eġe	eġum

Derived terms

• dēaþes eġe
• eġeful

Descendants

• Middle English: eye, eȝe, eie, eiȝe, eyȝe, eȝȝe (Ormulum)
  • English: ey (obsolete)

Etymology 2

Anglian variant of ēage.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeː.ɡe/, [ˈeː.ɣe]

Noun

ēge n (nominative plural ēgan) (Anglian)

1. alternative form of ēage

Declension

Weak:

	singular	plural
nominative	ēge	ēgan
accusative	ēge	ēgan
genitive	ēgan	ēgena
dative	ēgan	ēgum

Salar

Etymology

Cognate to Turkish eğe, Turkmen ige, Uyghur [script needed] (ikäk), etc.

Pronunciation

• (Xunhua, Qinghai; Ili, Xinjiang) IPA^(key): /eɣe/

Noun

ege (3rd person possessive egesi, plural egeler)

1. file (tool)

Related terms

• ütürgü (“chisel”)

References

• 林莲云 [Lin Lianyun] (1992), “ege”, in 撒拉汉汉撒拉词汇 [Salar-Chinese, Chinese-Salar Vocabulary], 成都 [Chéngdū]: 四川民族出版社, →ISBN, page 7
• Ma, Chengjun; Han, Lianye; Ma, Weisheng (December 2010), “ege”, in 米娜瓦尔·艾比布拉 [Minavar Abibra], editor, 撒维汉词典 [Sā-Wéi-Hàn cídiǎn, Salar-Uyghur-Chinese dictionary] (in Chinese), 1st edition, Beijing, →ISBN, page 98
• 马伟 [Ma Wei] (2016), “ege”, in 濒危语言——撒拉语研究 [Endangered Languages ​​- Salar Language Studies], 青海 [Qīnghǎi, Qinghai]: 青海师范大学 [Qinghai Normal University], unpublished finalized project manuscript (国家社会科学基金项目结项稿, 定稿; National Social Science Fund of China), page 278

Yoruba

Ègé àlùbọ́sà.

Etymology 1

From è- (“nominalizing prefix”) +‎ gé (“to cut”).

Pronunciation

• IPA^(key): /è.ɡé/

Noun

ègé

1. slice, wedge, chunk
2. section, piece

Etymology 2

From è- (“nominalizing prefix”) +‎ gé (“to cut”).

Pronunciation

• IPA^(key): /è.ɡé/

Noun

ègé

1. (sports, soccer) dribble

Derived terms

• gé légèé (“to dribble”)
• elégèé àrà (“talented dribbler”)
• ègé ìrọ̀lẹ́ (“late game dribbling”)