hukata

Estonian

Verb

hukata

1. Da-infinitive of hukkama.

---

Finnish

Etymology

From . Equivalent to huka- +‎ -ta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhukɑtɑˣ/, [ˈhukɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ukɑtɑ
• Syllabification^(key): hu‧ka‧ta

Verb

hukata

1. (transitive) to lose, misplace (sth in a manner that it is then missing)

   Hukkasin avaimeni.

   I lost my key(s).

2. (transitive) to waste, especially in the expression hukata aikaa (to waste time).

Usage notes

hukata takes the illative (or, with some words, allative) case for location, i.e. answers the question "where ... to?" instead of "where?".

• • The elative (or, in some cases, ablative) case is used with etsiä, löytyä, löytää, lukea and kuulla. (i.e. "where ... from?" instead of "where?").
  • The illative (or, in some cases, allative) case is used with saapua, eksyä, eksyttää, jäädä, jättää, hukkua, hukata, kadota, kadottaa, hävitä, hävittää and rakentaa. (i.e. "where ... to?" instead of "where?")

Conjugation

Inflection of hukata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukkaan	en hukkaa	1st sing.	olen hukannut	en ole hukannut
2nd sing.		hukkaat	et hukkaa	2nd sing.	olet hukannut	et ole hukannut
3rd sing.		hukkaa	ei hukkaa	3rd sing.	on hukannut	ei ole hukannut
1st plur.		hukkaamme	emme hukkaa	1st plur.	olemme hukanneet	emme ole hukanneet
2nd plur.		hukkaatte	ette hukkaa	2nd plur.	olette hukanneet	ette ole hukanneet
3rd plur.		hukkaavat	eivät hukkaa	3rd plur.	ovat hukanneet	eivät ole hukanneet
passive		hukataan	ei hukata	passive	on hukattu	ei ole hukattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukkasin	en hukannut	1st sing.	olin hukannut	en ollut hukannut
2nd sing.		hukkasit	et hukannut	2nd sing.	olit hukannut	et ollut hukannut
3rd sing.		hukkasi	ei hukannut	3rd sing.	oli hukannut	ei ollut hukannut
1st plur.		hukkasimme	emme hukanneet	1st plur.	olimme hukanneet	emme olleet hukanneet
2nd plur.		hukkasitte	ette hukanneet	2nd plur.	olitte hukanneet	ette olleet hukanneet
3rd plur.		hukkasivat	eivät hukanneet	3rd plur.	olivat hukanneet	eivät olleet hukanneet
passive		hukattiin	ei hukattu	passive	oli hukattu	ei ollut hukattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukkaisin	en hukkaisi	1st sing.	olisin hukannut	en olisi hukannut
2nd sing.		hukkaisit	et hukkaisi	2nd sing.	olisit hukannut	et olisi hukannut
3rd sing.		hukkaisi	ei hukkaisi	3rd sing.	olisi hukannut	ei olisi hukannut
1st plur.		hukkaisimme	emme hukkaisi	1st plur.	olisimme hukanneet	emme olisi hukanneet
2nd plur.		hukkaisitte	ette hukkaisi	2nd plur.	olisitte hukanneet	ette olisi hukanneet
3rd plur.		hukkaisivat	eivät hukkaisi	3rd plur.	olisivat hukanneet	eivät olisi hukanneet
passive		hukattaisiin	ei hukattaisi	passive	olisi hukattu	ei olisi hukattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hukkaa	älä hukkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hukatkoon	älköön hukatko	3rd sing.	olkoon hukannut	älköön olko hukannut
1st plur.		hukatkaamme	älkäämme hukatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hukatkaa	älkää hukatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hukatkoot	älkööt hukatko	3rd plur.	olkoot hukanneet	älkööt olko hukanneet
passive		hukattakoon	älköön hukattako	passive	olkoon hukattu	älköön olko hukattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hukannen	en hukanne	1st sing.	lienen hukannut	en liene hukannut
2nd sing.		hukannet	et hukanne	2nd sing.	lienet hukannut	et liene hukannut
3rd sing.		hukannee	ei hukanne	3rd sing.	lienee hukannut	ei liene hukannut
1st plur.		hukannemme	emme hukanne	1st plur.	lienemme hukanneet	emme liene hukanneet
2nd plur.		hukannette	ette hukanne	2nd plur.	lienette hukanneet	ette liene hukanneet
3rd plur.		hukannevat	eivät hukanne	3rd plur.	lienevät hukanneet	eivät liene hukanneet
passive		hukattaneen	ei hukattane	passive	lienee hukattu	ei liene hukattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hukata		present	hukkaava	hukattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hukatakseni hukataksemme 2nd hukataksesi hukataksenne 3rd hukatakseen hukataksensa		past	hukannut	hukattu
2nd	inessive2	hukatessa	hukattaessa	agent3	hukkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hukatessani hukatessamme 2nd hukatessasi hukatessanne 3rd hukatessaan hukatessansa		negative	hukkaamaton
	instructive	hukaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hukkaamassa	—
	elative	hukkaamasta	—
	illative	hukkaamaan	—
	adessive	hukkaamalla	—
	abessive	hukkaamatta	—
	instructive	hukkaaman	hukattaman
4th4	verbal noun	hukkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hukkaamaisillani hukkaamaisillamme 2nd hukkaamaisillasi hukkaamaisillanne 3rd hukkaamaisillaan hukkaamaisillansa

Synonyms

• (to waste): haaskata

Related terms

• verbs: passive hukkua

Anagrams

• haukat, kauhat, tauhka, tuhkaa, uhkaat