ies

See also: Ies, IES, íes, ieš, -ies, i. e. S., and i.e.S.

English

Noun

ies

1. (rare) plural of i, the name of the letter I.

Anagrams

• -ise, EIS, EIs, ESI, I'se, ISE, sei, sie

---

Aromanian

Verb

ies (third-person singular present indicative iasi/iase, past participle ishitã)

1. Alternative form of es

---

Crimean Gothic

Etymology

From Proto-Germanic *iz. Cognate with Gothic 𐌹𐍃 (is), German er.

Pronoun

ies

1. he
   • 1562, Ogier Ghiselin de Busbecq:

     Ies Varthata. Ille fecit.

---

Esperanto

Etymology

From i- (indeterminate correlative prefix) +‎ -es (correlative suffix of genitives).

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Pronoun

ies (plural ies, accusative singular ies, accusative plural ies)

1. someone's (indeterminate correlative of genitives)

Derived terms

• ies ajn (“anyone's”)
• iesaĵo (“property, s.t. belonging to s.o.”)

---

Finnish

Etymology

(deprecated template usage)

From earlier *ikes, borrowed from Old East Slavic иго (igo) (gen. ига (iga), *ижесе (*ižese)), from Proto-Slavic *jьgo (gen. *jьga, *jьžese), from earlier *jъgo (gen. *jъga, *jъgese), from Proto-Balto-Slavic *juga-, from Proto-Indo-European *yugóm.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈie̯s/, [ˈie̞̯s̠]
• Rhymes: -ies
• Hyphenation: ies

Noun

ies

1. Yoke.
2. (figuratively) Yoke, restraint, burden, load; repression, slavery, oppression, persecution, tyranny.

   ikeen alla = under the yoke

Declension

Inflection of ies (Kotus type 41*D/vieras, k-∅ gradation)
nominative		ies	ikeet
genitive		ikeen	ikeiden ikeitten
partitive		iestä	ikeitä
illative		ikeeseen	ikeisiin
		singular	plural
nominative		ies	ikeet
accusative	nom.	ies	ikeet
	gen.	ikeen
genitive		ikeen	ikeiden ikeitten iesten rare
partitive		iestä	ikeitä
inessive		ikeessä	ikeissä
elative		ikeestä	ikeistä
illative		ikeeseen	ikeisiin ikeihin rare
adessive		ikeellä	ikeillä
ablative		ikeeltä	ikeiltä
allative		ikeelle	ikeille
essive		ikeenä	ikeinä
translative		ikeeksi	ikeiksi
abessive		ikeettä	ikeittä
instructive		—	ikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ies (Kotus type 41*D/vieras, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ikeeni ikeeni accusative nom. ikeeni ikeeni gen. ikeeni genitive ikeeni ikeideni ikeitteni iesteni rare partitive iestäni ikeitäni inessive ikeessäni ikeissäni elative ikeestäni ikeistäni illative ikeeseeni ikeisiini ikeihini rare adessive ikeelläni ikeilläni ablative ikeeltäni ikeiltäni allative ikeelleni ikeilleni essive ikeenäni ikeinäni translative ikeekseni ikeikseni abessive ikeettäni ikeittäni instructive — — comitative — ikeineni second-person singular possessor singular plural nominative ikeesi ikeesi accusative nom. ikeesi ikeesi gen. ikeesi genitive ikeesi ikeidesi ikeittesi iestesi rare partitive iestäsi ikeitäsi inessive ikeessäsi ikeissäsi elative ikeestäsi ikeistäsi illative ikeeseesi ikeisiisi ikeihisi rare adessive ikeelläsi ikeilläsi ablative ikeeltäsi ikeiltäsi allative ikeellesi ikeillesi essive ikeenäsi ikeinäsi translative ikeeksesi ikeiksesi abessive ikeettäsi ikeittäsi instructive — — comitative — ikeinesi first-person plural possessor singular plural nominative ikeemme ikeemme accusative nom. ikeemme ikeemme gen. ikeemme genitive ikeemme ikeidemme ikeittemme iestemme rare partitive iestämme ikeitämme inessive ikeessämme ikeissämme elative ikeestämme ikeistämme illative ikeeseemme ikeisiimme ikeihimme rare adessive ikeellämme ikeillämme ablative ikeeltämme ikeiltämme allative ikeellemme ikeillemme essive ikeenämme ikeinämme translative ikeeksemme ikeiksemme abessive ikeettämme ikeittämme instructive — — comitative — ikeinemme second-person plural possessor singular plural nominative ikeenne ikeenne accusative nom. ikeenne ikeenne gen. ikeenne genitive ikeenne ikeidenne ikeittenne iestenne rare partitive iestänne ikeitänne inessive ikeessänne ikeissänne elative ikeestänne ikeistänne illative ikeeseenne ikeisiinne ikeihinne rare adessive ikeellänne ikeillänne ablative ikeeltänne ikeiltänne allative ikeellenne ikeillenne essive ikeenänne ikeinänne translative ikeeksenne ikeiksenne abessive ikeettänne ikeittänne instructive — — comitative — ikeinenne third-person possessor singular plural nominative ikeensä ikeensä accusative nom. ikeensä ikeensä gen. ikeensä genitive ikeensä ikeidensä ikeittensä iestensä rare partitive iestään iestänsä ikeitään ikeitänsä inessive ikeessään ikeessänsä ikeissään ikeissänsä elative ikeestään ikeestänsä ikeistään ikeistänsä illative ikeeseensä ikeisiinsä ikeihinsä rare adessive ikeellään ikeellänsä ikeillään ikeillänsä ablative ikeeltään ikeeltänsä ikeiltään ikeiltänsä allative ikeelleen ikeellensä ikeilleen ikeillensä essive ikeenään ikeenänsä ikeinään ikeinänsä translative ikeekseen ikeeksensä ikeikseen ikeiksensä abessive ikeettään ikeettänsä ikeittään ikeittänsä instructive — — comitative — ikeineen ikeinensä

Synonyms

• (yoke, restraint, burden, load): taakka, kuorma, pakko
• (oppression, persecution, repression, slavery, tyranny): sorto, orjuus

References

• Vasmer, Max (1964–1973) “иго”, in Oleg Trubachyov, transl., Этимологический словарь русского языка [Etymological Dictionary of the Russian Language] (in Russian), Moscow: Progress

Anagrams

• eis, esi-, sei, sie

---

Latvian

Verb

ies

1. (deprecated template usage) 3rd person singular future indicative form of iet
2. (deprecated template usage) 3rd person plural future indicative form of iet

---

Old French

Verb

ies

1. second-person singular imperfect indicative of estre

---

Romanian

Verb

ies

1. first-person singular present indicative of ieși
2. first-person singular present subjunctive of ieși
3. third-person plural present indicative of ieși

---

Romansch

Alternative forms

• (Rumantsch Grischun, Sutsilvan) oss
• (Surmiran) òss
• (Puter, Vallader) öss

Etymology

From Latin ossum, popular variant of os.

Noun

ies m

1. (Sursilvan) bone