mennä

See also: menna

Finnish

Etymology

From , from Proto-Uralic *mene-. Cognates include Estonian minna, Hungarian menni.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmenːæˣ/, [ˈme̞nːæ(ʔ)]
• Hyphenation: men‧nä

Verb

mennä

1. (intransitive) to go (move; proceed; extend (from A to B); lead (of a path); turn out; be given or allotted)
2. (transitive + partitive, no subject, third person) to take, pass, spend, go (time, resources, etc.)

   Hyllyn kokoamiseen meni tunnin verran.

   Assembling the shelf took an hour.

3. (+ third infinitive in illative) to go (and [do])

Conjugation

Inflection of mennä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		menen	en mene	1st sing.	olen mennyt	en ole mennyt
2nd sing.		menet	et mene	2nd sing.	olet mennyt	et ole mennyt
3rd sing.		menee	ei mene	3rd sing.	on mennyt	ei ole mennyt
1st plur.		menemme	emme mene	1st plur.	olemme menneet	emme ole menneet
2nd plur.		menette	ette mene	2nd plur.	olette menneet	ette ole menneet
3rd plur.		menevät	eivät mene	3rd plur.	ovat menneet	eivät ole menneet
passive		mennään	ei mennä	passive	on menty	ei ole menty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		menin	en mennyt	1st sing.	olin mennyt	en ollut mennyt
2nd sing.		menit	et mennyt	2nd sing.	olit mennyt	et ollut mennyt
3rd sing.		meni	ei mennyt	3rd sing.	oli mennyt	ei ollut mennyt
1st plur.		menimme	emme menneet	1st plur.	olimme menneet	emme olleet menneet
2nd plur.		menitte	ette menneet	2nd plur.	olitte menneet	ette olleet menneet
3rd plur.		menivät	eivät menneet	3rd plur.	olivat menneet	eivät olleet menneet
passive		mentiin	ei menty	passive	oli menty	ei ollut menty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		menisin	en menisi	1st sing.	olisin mennyt	en olisi mennyt
2nd sing.		menisit	et menisi	2nd sing.	olisit mennyt	et olisi mennyt
3rd sing.		menisi	ei menisi	3rd sing.	olisi mennyt	ei olisi mennyt
1st plur.		menisimme	emme menisi	1st plur.	olisimme menneet	emme olisi menneet
2nd plur.		menisitte	ette menisi	2nd plur.	olisitte menneet	ette olisi menneet
3rd plur.		menisivät	eivät menisi	3rd plur.	olisivat menneet	eivät olisi menneet
passive		mentäisiin	ei mentäisi	passive	olisi menty	ei olisi menty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mene	älä mene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		menköön	älköön menkö	3rd sing.	olkoon mennyt	älköön olko mennyt
1st plur.		menkäämme	älkäämme menkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		menkää	älkää menkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		menkööt	älkööt menkö	3rd plur.	olkoot menneet	älkööt olko menneet
passive		mentäköön	älköön mentäkö	passive	olkoon menty	älköön olko menty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mennen	en menne	1st sing.	lienen mennyt	en liene mennyt
2nd sing.		mennet	et menne	2nd sing.	lienet mennyt	et liene mennyt
3rd sing.		mennee	ei menne	3rd sing.	lienee mennyt	ei liene mennyt
1st plur.		mennemme	emme menne	1st plur.	lienemme menneet	emme liene menneet
2nd plur.		mennette	ette menne	2nd plur.	lienette menneet	ette liene menneet
3rd plur.		mennevät	eivät menne	3rd plur.	lienevät menneet	eivät liene menneet
passive		mentäneen	ei mentäne	passive	lienee menty	ei liene menty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mennä		present	menevä	mentävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mennäkseni mennäksemme 2nd mennäksesi mennäksenne 3rd mennäkseen mennäksensä		past	mennyt	menty
2nd	inessive2	mennessä	mentäessä	agent4	menemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mennessäni mennessämme 2nd mennessäsi mennessänne 3rd mennessään mennessänsä		negative	menemätön
	instructive	mennen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	menemässä	—
	elative	menemästä	—
	illative	menemään	—
	adessive	menemällä	—
	abessive	menemättä	—
	instructive	menemän	mentämän
4th3	verbal noun	meneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st menemäisilläni menemäisillämme 2nd menemäisilläsi menemäisillänne 3rd menemäisillään menemäisillänsä

Derived terms

Derived terms

• adjectives: mennyt
• adverbs: meneillä
• ~ eteenpäin = to go forward, proceed
• ~ liian pitkälle = to go too far
• ~ hukkaan

• ~ kaupaksi = to sell (well), be a hot item, go like hotcakes
• ~ kihloihin (+ genitive +) kanssa = to get engaged to
• ~ manan majoille
• ~ naimisiin (+ genitive +) kanssa = to marry, get married to
• ~ nukkumaan

• ~ rikki = to break down
• nouns: menekki, meno
• postpositions: mennessä
• verbs: menehtyä, menestyä, causative menettää

---

Karelian

Verb

mennä

1. go

---

Votic

Etymology

From , from Proto-Uralic *mene-.

Verb

mennä

1. to go
2. to drive, to ride
3. to pass, pass by
4. to begin, to start
5. to begin, to arise
6. to advance, to go forward
7. to become

Inflection

This verb needs an inflection-table template.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn