tohtia

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *tohtidak, from Proto-Finno-Permic *tošte-.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtohtiɑˣ/, [ˈt̪o̞xt̪iɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ohtiɑ
• Syllabification^(key): toh‧ti‧a

Verb

tohtia

1. (auxiliary + first infinitive) can bring oneself (to do), to dare ((to) do), venture (to do), have the nerve (to do)

   Synonyms: rohjeta, iljetä, kehdata, uskaltaa

   En tohtinut pyytää rahaa.

   I couldn't bring myself to ask for money.

Conjugation

Inflection of tohtia (Kotus type 61*F/sallia, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tohdin	en tohdi	1st sing.	olen tohtinut	en ole tohtinut
2nd sing.		tohdit	et tohdi	2nd sing.	olet tohtinut	et ole tohtinut
3rd sing.		tohtii	ei tohdi	3rd sing.	on tohtinut	ei ole tohtinut
1st plur.		tohdimme	emme tohdi	1st plur.	olemme tohtineet	emme ole tohtineet
2nd plur.		tohditte	ette tohdi	2nd plur.	olette tohtineet	ette ole tohtineet
3rd plur.		tohtivat	eivät tohdi	3rd plur.	ovat tohtineet	eivät ole tohtineet
passive		tohditaan	ei tohdita	passive	on tohdittu	ei ole tohdittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tohdin	en tohtinut	1st sing.	olin tohtinut	en ollut tohtinut
2nd sing.		tohdit	et tohtinut	2nd sing.	olit tohtinut	et ollut tohtinut
3rd sing.		tohti	ei tohtinut	3rd sing.	oli tohtinut	ei ollut tohtinut
1st plur.		tohdimme	emme tohtineet	1st plur.	olimme tohtineet	emme olleet tohtineet
2nd plur.		tohditte	ette tohtineet	2nd plur.	olitte tohtineet	ette olleet tohtineet
3rd plur.		tohtivat	eivät tohtineet	3rd plur.	olivat tohtineet	eivät olleet tohtineet
passive		tohdittiin	ei tohdittu	passive	oli tohdittu	ei ollut tohdittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tohtisin	en tohtisi	1st sing.	olisin tohtinut	en olisi tohtinut
2nd sing.		tohtisit	et tohtisi	2nd sing.	olisit tohtinut	et olisi tohtinut
3rd sing.		tohtisi	ei tohtisi	3rd sing.	olisi tohtinut	ei olisi tohtinut
1st plur.		tohtisimme	emme tohtisi	1st plur.	olisimme tohtineet	emme olisi tohtineet
2nd plur.		tohtisitte	ette tohtisi	2nd plur.	olisitte tohtineet	ette olisi tohtineet
3rd plur.		tohtisivat	eivät tohtisi	3rd plur.	olisivat tohtineet	eivät olisi tohtineet
passive		tohdittaisiin	ei tohdittaisi	passive	olisi tohdittu	ei olisi tohdittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tohdi	älä tohdi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tohtikoon	älköön tohtiko	3rd sing.	olkoon tohtinut	älköön olko tohtinut
1st plur.		tohtikaamme	älkäämme tohtiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tohtikaa	älkää tohtiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tohtikoot	älkööt tohtiko	3rd plur.	olkoot tohtineet	älkööt olko tohtineet
passive		tohdittakoon	älköön tohdittako	passive	olkoon tohdittu	älköön olko tohdittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tohtinen	en tohtine	1st sing.	lienen tohtinut	en liene tohtinut
2nd sing.		tohtinet	et tohtine	2nd sing.	lienet tohtinut	et liene tohtinut
3rd sing.		tohtinee	ei tohtine	3rd sing.	lienee tohtinut	ei liene tohtinut
1st plur.		tohtinemme	emme tohtine	1st plur.	lienemme tohtineet	emme liene tohtineet
2nd plur.		tohtinette	ette tohtine	2nd plur.	lienette tohtineet	ette liene tohtineet
3rd plur.		tohtinevat	eivät tohtine	3rd plur.	lienevät tohtineet	eivät liene tohtineet
passive		tohdittaneen	ei tohdittane	passive	lienee tohdittu	ei liene tohdittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tohtia		present	tohtiva	tohdittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tohtiakseni tohtiaksemme 2nd tohtiaksesi tohtiaksenne 3rd tohtiakseen tohtiaksensa		past	tohtinut	tohdittu
2nd	inessive2	tohtiessa	tohdittaessa	agent3	tohtima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tohtiessani tohtiessamme 2nd tohtiessasi tohtiessanne 3rd tohtiessaan tohtiessansa		negative	tohtimaton
	instructive	tohtien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	tohtimassa	—
	elative	tohtimasta	—
	illative	tohtimaan	—
	adessive	tohtimalla	—
	abessive	tohtimatta	—
	instructive	tohtiman	tohdittaman
4th4	verbal noun	tohtiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tohtimaisillani tohtimaisillamme 2nd tohtimaisillasi tohtimaisillanne 3rd tohtimaisillaan tohtimaisillansa

See also

• juljeta

Further reading

• “tohtia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• hiotat, hittoa, ohitat, tahtoi

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tohtidak. Cognates include Finnish tohtia and Estonian tohtida.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtohtiɑ/, [ˈto̞htʲe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtohtiɑ/, [ˈto̞htiɑ]
• Rhymes: -ohteː, -ohtiɑ
• Hyphenation: toh‧ti‧a

Verb

tohtia

1. (auxiliary + first infinitive) to dare to
2. (auxiliary + first infinitive) to be allowed to

Conjugation

Conjugation of tohtia (type 7/oppia, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tohin	en tohi	1st singular	oon tohtint, oon tohtinut	en oo tohtint, en oo tohtinut
2nd singular	tohit	et tohi	2nd singular	oot tohtint, oot tohtinut	et oo tohtint, et oo tohtinut
3rd singular	tohtii	ei tohi	3rd singular	ono tohtint, ono tohtinut	ei oo tohtint, ei oo tohtinut
1st plural	tohimma	emmä tohi	1st plural	oomma tohtineet	emmä oo tohtineet
2nd plural	tohitta	että tohi	2nd plural	ootta tohtineet	että oo tohtineet
3rd plural	tohtiit1), tohtivat2), tohitaa	evät tohi, ei tohita	3rd plural	ovat tohtineet	evät oo tohtineet, ei oo tohittu
impersonal	tohitaa	ei tohita	impersonal	ono tohittu	ei oo tohittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tohin	en tohtint, en tohtinut	1st singular	olin tohtint, olin tohtinut	en olt tohtint, en olt tohtinut
2nd singular	tohit	et tohtint, et tohtinut	2nd singular	olit tohtint, olit tohtinut	et olt tohtint, et olt tohtinut
3rd singular	tohti	ei tohtint, ei tohtinut	3rd singular	oli tohtint, oli tohtinut	ei olt tohtint, ei olt tohtinut
1st plural	tohimma	emmä tohtineet	1st plural	olimma tohtineet	emmä olleet tohtineet
2nd plural	tohitta	että tohtineet	2nd plural	olitta tohtineet	että olleet tohtineet
3rd plural	tohtiit1), tohtivat2), tohittii	evät tohtineet, ei tohittu	3rd plural	olivat tohtineet	evät olleet tohtineet, ei olt tohittu
impersonal	tohittii	ei tohittu	impersonal	oli tohittu	ei olt tohittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tohtisin	en tohtis	1st singular	olisin tohtint, olisin tohtinut	en olis tohtint, en olis tohtinut
2nd singular	tohtisit, tohtiist1)	et tohtis	2nd singular	olisit tohtint, olisit tohtinut	et olis tohtint, et olis tohtinut
3rd singular	tohtis	ei tohtis	3rd singular	olis tohtint, olis tohtinut	ei olis tohtint, ei olis tohtinut
1st plural	tohtisimma	emmä tohtis	1st plural	olisimma tohtineet	emmä olis tohtineet
2nd plural	tohtisitta	että tohtis	2nd plural	olisitta tohtineet	että olis tohtineet
3rd plural	tohtisiit1), tohtisivat2), tohittais	evät tohtis, ei tohittais	3rd plural	olisivat tohtineet	evät olis tohtineet, ei olis tohittu
impersonal	tohittais	ei tohittais	impersonal	olis tohittu	ei olis tohittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tohi	elä tohi	2nd singular	oo tohtint, oo tohtinut	elä oo tohtint, elä oo tohtinut
3rd singular	tohtikoo	elköö tohtiko	3rd singular	olkoo tohtint, olkoo tohtinut	elköö olko tohtint, elköö olko tohtinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tohtikaa	elkää tohtiko	2nd plural	olkaa tohtineet	elkää olko tohtineet
3rd plural	tohtikoot	elkööt tohtiko, elköö tohittako	3rd plural	olkoot tohtineet	elkööt olko tohtineet, elköö olko tohittu
impersonal	tohittakkoo	elköö tohittako	impersonal	olkoo tohittu	elköö olko tohittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tohtinen	en tohtine
2nd singular	tohtinet	et tohtine
3rd singular	tohtinoo	ei tohtine
1st plural	tohtinemma	emmä tohtine
2nd plural	tohtinetta	että tohtine
3rd plural	tohtinoot	evät tohtine, ei tohittane
impersonal	tohittannoo	ei tohittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tohtia	present	tohtiva	tohittava
2nd	inessive	tohtijees	past	tohtint, tohtinut	tohittu
	instructive	tohtien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (tohtikaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tohtimaa
	inessive	tohtimaas
	elative	tohtimast
	abessive	tohtimata
4th	nominative	tohtimiin
	partitive	tohtimista, tohtimist

Synonyms

• (dare): roohtia
• (be allowed): saavva

See also

• voija, jaksaa, saavva, tuntaa, mahtaa, tuntia, osata, tiitää

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 589