minä

See also: mina, minae, and minæ

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈminæ/, [ˈminæ]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -inæ
• Syllabification^(key): mi‧nä

Etymology 1

From , from Proto-Uralic *minä. From the same base as the plural pronoun me, the possessive suffixes -ni and -mme and the first-person verb endings -n and -mme.

Pronoun

minä (stem minu-, colloquially mu-)

1. (personal) I (1st person singular personal pronoun)

Usage notes

• Although often omitted in written language (the verb shows both the person and the number), the pronoun is in spoken language practically always used. (cf. the usage of me, "we")

Inflection

• Irregular. The comitative and instructive forms do not exist. Abessive is hardly ever used, use ilman minua and ilman meitä instead.
• In addition to the standard set of cases, minä and the other personal pronouns have a specific accusative form, in this case minut. This form would have been the nominative plural form of the first stem, if the word were not a personal pronoun.

Declension of minä noun case singular plural nominative minä me genitive minun meidän partitive minua meitä accusative minut meidät inessive minussa meissä elative minusta meistä illative minuun meihin adessive minulla meillä ablative minulta meiltä allative minulle meille essive minuna meinä translative minuksi meiksi abessive – – instructive minutta meittä comitative – –

Synonyms

• ma (archaic, poetic)
• mie (dialectal)
• miä (dialectal)
• mä (meitsier, dialectal)
• mää (dialectal)
• mnää (dialectal)
• meikä
• meikäläinen (non-standard usage, rare)
• meitsi

Noun

minä

1. (psychology, psychoanalysis) ego
2. (philosophy) self

Declension

Inflection of minä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		minä	minät
genitive		minän	minien
partitive		minää	miniä
illative		minään	miniin
		singular	plural
nominative		minä	minät
accusative	nom.	minä	minät
	gen.	minän
genitive		minän	minien minäinrare
partitive		minää	miniä
inessive		minässä	minissä
elative		minästä	ministä
illative		minään	miniin
adessive		minällä	minillä
ablative		minältä	miniltä
allative		minälle	minille
essive		minänä	mininä
translative		minäksi	miniksi
abessive		minättä	minittä
instructive		—	minin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of minä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative minäni minäni accusative nom. minäni minäni gen. minäni genitive minäni minieni minäinirare partitive minääni miniäni inessive minässäni minissäni elative minästäni ministäni illative minääni miniini adessive minälläni minilläni ablative minältäni miniltäni allative minälleni minilleni essive minänäni mininäni translative minäkseni minikseni abessive minättäni minittäni instructive — — comitative — minineni second-person singular possessor singular plural nominative minäsi minäsi accusative nom. minäsi minäsi gen. minäsi genitive minäsi miniesi minäisirare partitive minääsi miniäsi inessive minässäsi minissäsi elative minästäsi ministäsi illative minääsi miniisi adessive minälläsi minilläsi ablative minältäsi miniltäsi allative minällesi minillesi essive minänäsi mininäsi translative minäksesi miniksesi abessive minättäsi minittäsi instructive — — comitative — mininesi first-person plural possessor singular plural nominative minämme minämme accusative nom. minämme minämme gen. minämme genitive minämme miniemme minäimmerare partitive minäämme miniämme inessive minässämme minissämme elative minästämme ministämme illative minäämme miniimme adessive minällämme minillämme ablative minältämme miniltämme allative minällemme minillemme essive minänämme mininämme translative minäksemme miniksemme abessive minättämme minittämme instructive — — comitative — mininemme second-person plural possessor singular plural nominative minänne minänne accusative nom. minänne minänne gen. minänne genitive minänne minienne minäinnerare partitive minäänne miniänne inessive minässänne minissänne elative minästänne ministänne illative minäänne miniinne adessive minällänne minillänne ablative minältänne miniltänne allative minällenne minillenne essive minänänne mininänne translative minäksenne miniksenne abessive minättänne minittänne instructive — — comitative — mininenne third-person possessor singular plural nominative minänsä minänsä accusative nom. minänsä minänsä gen. minänsä genitive minänsä miniensä minäinsärare partitive minäänsä miniään miniänsä inessive minässään minässänsä minissään minissänsä elative minästään minästänsä ministään ministänsä illative minäänsä miniinsä adessive minällään minällänsä minillään minillänsä ablative minältään minältänsä miniltään miniltänsä allative minälleen minällensä minilleen minillensä essive minänään minänänsä mininään mininänsä translative minäkseen minäksensä minikseen miniksensä abessive minättään minättänsä minittään minittänsä instructive — — comitative — minineen mininensä

Synonyms

• (psychology): itse, minuus, ego
• (philosophy): itse

See also

• sinä
• hän
• me
• te
• he

Etymology 2

Pronoun

minä

1. (interrogative) (deprecated template usage) essive singular of mikä

   • Minä sinä minua oikein pidät?
     • What do you take me for? (when meaning "take sb for sth", pitää requires essive case)

2. (interrogative) (deprecated template usage) essive plural of mikä

   • Minä päivinä sinä näit hänet?
     • On what days did you see her? (with essive used in expressions on Monday/Tuesday/etc., mikä is in the same case as päivä)

3. (indefinite) (deprecated template usage) essive singular of mikä
4. (indefinite) (deprecated template usage) essive plural of mikä

Anagrams

• mäin

---

Livvi

Etymology

From , from Proto-Uralic *minä. Contrast Northern and Southern Karelian mie.

Pronunciation

• Hyphenation: mi‧nä
• IPA^(key): [ˈminæ]

Pronoun

minä

1. (personal) I.

Declension

Declension of minä, {{{grad1}}}-{{{grad2}}} gradation singular plural nominative minä minukse genitive minun – partitive minuu minuttah inessive minun minunke elative minus minuči illative minuspäi myö adessive minuh meijän ablative minul meidy essive minulpäi meijän translative minule meis abessive minunnu meispäi instructive meih comitative meil

---

Veps

Etymology

From .

Pronoun

minä (genitive minun, partitive mindai)

1. I

Inflection

Inflection of minä
nominative sing.	minä
genitive sing.	minun
partitive sing.	mindai
partitive plur.	meid
	singular	plural
nominative	minä	mö
accusative	minun	mö
genitive	minun	meiden
partitive	mindai	meid
essive-instructive	—	—
translative	—	—
inessive	minus	meiš
elative	minuspäi	meišpäi
illative	minuhu	meihe
adessive	minai	meil
ablative	minaipäi	meilpäi
allative	minei	meile
abessive	minuta	meita
comitative	minunke	meidenke
prolative	—	—
approximative I	—	—
approximative II	—	—
egressive	—	—
terminative I	—	—
terminative II	—	—
terminative III	—	—
additive I	—	—
additive II	—	—

References

• Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “я”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎^[1], Petrozavodsk: Periodika