vire

See also: Vire, viré, virè, víre, víře, and вире

English

Etymology

From Old French vire, from virer (“to turn”). Compare veer, vireton.

Pronunciation

• IPA^(key): /vaɪə(ɹ)/

• Audio (Southern England):

  (file)

Verb

vire (third-person singular simple present vires, present participle viring, simple past and past participle vired)

1. To transfer a surplus from one account to cover a deficit in another, to make a virement.
   • 1996, Derek Glover, Sue Law, Managing Professional Development in Education:

     For example, in 1993, only 8 per cent of the survey schools said that they were likely to vire funds if problems arose during the year.

   • 2005, Prison Education Report, United Kingdom: House of Commons:

     Prison education budgets were placed in the hands of prison governors who could vire money to other areas of the prisons.

   • 2012, David Maclaren, “Changing the Civil Service”, in Managing Public Services:

     Because we cannot vire money between budgets, we buy more machines than we need, but cannot pay anyone to run them!

Anagrams

• Rive, Irve, iver, vier, Iver, rive

Czech

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈvɪrɛ]

Noun

vire

1. vocative singular of vir

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋireˣ/, [ˈʋire̞(ʔ)]
• Rhymes: -ire
• Syllabification^(key): vi‧re
• Hyphenation^(key): vi‧re

Etymology 1

vireä (“active, animate”) +‎ -e

Noun

vire

1. form, condition (especially emotionally and/or mentally)

   Olen hyvässä vireessä. ― I'm in great form. / I'm doing great. / I'm on a roll.

2. (weaving) shed (area between upper and lower warp yarns in a loom)

   Synonym: viriö

3. (music) tune (the state or condition of being correctly tuned)

   Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä. ― Finally this piano is in tune.

4. (music) tuning (the overall pitch an instrument is tuned to, relative to a standard frequency)

   Ääninäytteiden vire on 442 Hz. ― The tuning in the sound samples is 442 Hz.

5. (in internal locative cases) being ready to act

   hana vireessä ― hammer cocked (in a firearm)

Declension

Inflection of vire (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		vire	vireet
genitive		vireen	vireiden vireitten
partitive		virettä	vireitä
illative		vireeseen	vireisiin vireihin
		singular	plural
nominative		vire	vireet
accusative	nom.	vire	vireet
	gen.	vireen
genitive		vireen	vireiden vireitten
partitive		virettä	vireitä
inessive		vireessä	vireissä
elative		vireestä	vireistä
illative		vireeseen	vireisiin vireihin
adessive		vireellä	vireillä
ablative		vireeltä	vireiltä
allative		vireelle	vireille
essive		vireenä	vireinä
translative		vireeksi	vireiksi
abessive		vireettä	vireittä
instructive		—	virein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vire (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vireeni vireeni accusative nom. vireeni vireeni gen. vireeni genitive vireeni vireideni vireitteni partitive virettäni vireitäni inessive vireessäni vireissäni elative vireestäni vireistäni illative vireeseeni vireisiini vireihini adessive vireelläni vireilläni ablative vireeltäni vireiltäni allative vireelleni vireilleni essive vireenäni vireinäni translative vireekseni vireikseni abessive vireettäni vireittäni instructive — — comitative — vireineni second-person singular possessor singular plural nominative vireesi vireesi accusative nom. vireesi vireesi gen. vireesi genitive vireesi vireidesi vireittesi partitive virettäsi vireitäsi inessive vireessäsi vireissäsi elative vireestäsi vireistäsi illative vireeseesi vireisiisi vireihisi adessive vireelläsi vireilläsi ablative vireeltäsi vireiltäsi allative vireellesi vireillesi essive vireenäsi vireinäsi translative vireeksesi vireiksesi abessive vireettäsi vireittäsi instructive — — comitative — vireinesi first-person plural possessor singular plural nominative vireemme vireemme accusative nom. vireemme vireemme gen. vireemme genitive vireemme vireidemme vireittemme partitive virettämme vireitämme inessive vireessämme vireissämme elative vireestämme vireistämme illative vireeseemme vireisiimme vireihimme adessive vireellämme vireillämme ablative vireeltämme vireiltämme allative vireellemme vireillemme essive vireenämme vireinämme translative vireeksemme vireiksemme abessive vireettämme vireittämme instructive — — comitative — vireinemme second-person plural possessor singular plural nominative vireenne vireenne accusative nom. vireenne vireenne gen. vireenne genitive vireenne vireidenne vireittenne partitive virettänne vireitänne inessive vireessänne vireissänne elative vireestänne vireistänne illative vireeseenne vireisiinne vireihinne adessive vireellänne vireillänne ablative vireeltänne vireiltänne allative vireellenne vireillenne essive vireenänne vireinänne translative vireeksenne vireiksenne abessive vireettänne vireittänne instructive — — comitative — vireinenne third-person possessor singular plural nominative vireensä vireensä accusative nom. vireensä vireensä gen. vireensä genitive vireensä vireidensä vireittensä partitive virettään virettänsä vireitään vireitänsä inessive vireessään vireessänsä vireissään vireissänsä elative vireestään vireestänsä vireistään vireistänsä illative vireeseensä vireisiinsä vireihinsä adessive vireellään vireellänsä vireillään vireillänsä ablative vireeltään vireeltänsä vireiltään vireiltänsä allative vireelleen vireellensä vireilleen vireillensä essive vireenään vireenänsä vireinään vireinänsä translative vireekseen vireeksensä vireikseen vireiksensä abessive vireettään vireettänsä vireittään vireittänsä instructive — — comitative — vireineen vireinensä

Derived terms

• alavire
• alavireinen
• epävire
• herkkävireinen
• hienovireinen
• loistovire
• mielenvire
• pohjavire
• tasavireinen
• työvire
• vireille
• vireillä
• virekynsi
• ylävireinen

Etymology 2

From Proto-Finnic *virek. Cognate with Estonian vire, Karelian vire and Votic vire.

Noun

vire

1. A light breeze or the small, disappearing waves on top of water produced by a breeze.

   Synonym: tuulenvire

Declension

Inflection of vire (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		vire	vireet
genitive		vireen	vireiden vireitten
partitive		virettä	vireitä
illative		vireeseen	vireisiin vireihin
		singular	plural
nominative		vire	vireet
accusative	nom.	vire	vireet
	gen.	vireen
genitive		vireen	vireiden vireitten
partitive		virettä	vireitä
inessive		vireessä	vireissä
elative		vireestä	vireistä
illative		vireeseen	vireisiin vireihin
adessive		vireellä	vireillä
ablative		vireeltä	vireiltä
allative		vireelle	vireille
essive		vireenä	vireinä
translative		vireeksi	vireiksi
abessive		vireettä	vireittä
instructive		—	virein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vire (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vireeni vireeni accusative nom. vireeni vireeni gen. vireeni genitive vireeni vireideni vireitteni partitive virettäni vireitäni inessive vireessäni vireissäni elative vireestäni vireistäni illative vireeseeni vireisiini vireihini adessive vireelläni vireilläni ablative vireeltäni vireiltäni allative vireelleni vireilleni essive vireenäni vireinäni translative vireekseni vireikseni abessive vireettäni vireittäni instructive — — comitative — vireineni second-person singular possessor singular plural nominative vireesi vireesi accusative nom. vireesi vireesi gen. vireesi genitive vireesi vireidesi vireittesi partitive virettäsi vireitäsi inessive vireessäsi vireissäsi elative vireestäsi vireistäsi illative vireeseesi vireisiisi vireihisi adessive vireelläsi vireilläsi ablative vireeltäsi vireiltäsi allative vireellesi vireillesi essive vireenäsi vireinäsi translative vireeksesi vireiksesi abessive vireettäsi vireittäsi instructive — — comitative — vireinesi first-person plural possessor singular plural nominative vireemme vireemme accusative nom. vireemme vireemme gen. vireemme genitive vireemme vireidemme vireittemme partitive virettämme vireitämme inessive vireessämme vireissämme elative vireestämme vireistämme illative vireeseemme vireisiimme vireihimme adessive vireellämme vireillämme ablative vireeltämme vireiltämme allative vireellemme vireillemme essive vireenämme vireinämme translative vireeksemme vireiksemme abessive vireettämme vireittämme instructive — — comitative — vireinemme second-person plural possessor singular plural nominative vireenne vireenne accusative nom. vireenne vireenne gen. vireenne genitive vireenne vireidenne vireittenne partitive virettänne vireitänne inessive vireessänne vireissänne elative vireestänne vireistänne illative vireeseenne vireisiinne vireihinne adessive vireellänne vireillänne ablative vireeltänne vireiltänne allative vireellenne vireillenne essive vireenänne vireinänne translative vireeksenne vireiksenne abessive vireettänne vireittänne instructive — — comitative — vireinenne third-person possessor singular plural nominative vireensä vireensä accusative nom. vireensä vireensä gen. vireensä genitive vireensä vireidensä vireittensä partitive virettään virettänsä vireitään vireitänsä inessive vireessään vireessänsä vireissään vireissänsä elative vireestään vireestänsä vireistään vireistänsä illative vireeseensä vireisiinsä vireihinsä adessive vireellään vireellänsä vireillään vireillänsä ablative vireeltään vireeltänsä vireiltään vireiltänsä allative vireelleen vireellensä vireilleen vireillensä essive vireenään vireenänsä vireinään vireinänsä translative vireekseen vireeksensä vireikseen vireiksensä abessive vireettään vireettänsä vireittään vireittänsä instructive — — comitative — vireineen vireinensä

Derived terms

• viri

compounds

• tuulenvire

Further reading

• “vire”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 January 2024

Anagrams

• revi, rive, veri

French

Pronunciation

• IPA^(key): /viʁ/
• Homophones: virent, vires

• Audio:

  (file)

Etymology 1

deverbal of virer

Noun

vire f (plural vires)

1. (Switzerland) a small ledge on the side of a mountain

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

vire

1. inflection of virer:
   1. first/third-person singular present indicative/subjunctive
   2. second-person singular imperative

Further reading

• “vire”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012

Anagrams

• ivre, rive, rivé

Galician

Verb

vire

1. inflection of virar:
   1. first/third-person singular present subjunctive
   2. third-person singular imperative

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vireh. Akin to Finnish vire and dialectal Estonian vire.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋire/, [ˈʋire̞ˑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋire/, [ˈʋire̞ˑ]
• Rhymes: -ire
• Hyphenation: vi‧re

Noun

vire

1. rippling, trembling (of water)

Declension

Declension of vire (type 6/lähe, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	vire	virreet
genitive	virreen	virrein
partitive	virettä	virreitä
illative	virreesse	virreisse
inessive	virrees	virreis
elative	virreest	virreist
allative	virreelle	virreille
adessive	virreel	virreil
ablative	virreelt	virreilt
translative	virreeks	virreiks
essive	virreennä, virreen	virreinnä, virrein
exessive1)	virreent	virreint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• virehtiä

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 669

Latin

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): [ˈwɪ.reː]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): [ˈviː.re]

Verb

virē

1. second-person singular present active imperative of vireō

Middle English

Noun

vire

1. an arrow, having a rotary motion, formerly used with the crossbow
   • c. 1386–1390, John Gower, edited by Reinhold Pauli, Confessio Amantis of John Gower: Edited and Collated with the Best Manuscripts, volume (please specify |volume=I, II, or III), London: Bell and Daldy […], published 1857, →OCLC:

     a vire,
     Which flieth out of a mighty bowe

     (please add an English translation of this quotation)

References

• “vire”, in Webster’s Revised Unabridged Dictionary, Springfield, Mass.: G. & C. Merriam, 1913, →OCLC.

Middle High German

Alternative forms

• virre, vīere, vīer, fīre, firre, fīere, fīer

Etymology

Inherited from Old High German fīra, borrowed from Latin fēriae.

Pronunciation

• IPA^(key): (before 13^th CE) /ˈviːrə/, /ˈfiːrə/

Noun

vīre f

1. celebration

Declension

Declension of vīre (strong feminine in -e)

	singular			plural
	indef.	def.	noun	def.	noun
nominative	ein	diu	vīre	die	vīre
genitive	einer	dër	vīre	dër	vīren
dative	einer	dër	vīre	dën	vīren
accusative	eine	die	vīre	die	vīre

Descendants

• German: Feier
• Hunsrik: Feier
• Luxembourgish: Feier

Portuguese

Verb

vire

1. inflection of virar:
   1. first/third-person singular present subjunctive
   2. third-person singular imperative

Spanish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈbiɾe/ [ˈbi.ɾe]
• Rhymes: -iɾe
• Syllabification: vi‧re

Verb

vire

1. inflection of virar:
   1. first/third-person singular present subjunctive
   2. third-person singular imperative

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *virek.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivčülä) IPA^(key): /ˈvire/, [ˈvʲirʲe]
• Rhymes: -ire
• Hyphenation: vi‧re

Noun

vire

1. light breeze
2. ripple

Inflection

Declension of vire (type XIV/terve, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	vire	virred
genitive	virre	virreje
partitive	virette	virreit
illative	virrese, virre	virreise
inessive	virrez	virreiz
elative	virress	virreiss
allative	virrelle	virreille
adessive	virrell	virreill
ablative	virrelt	virreilt
translative	virressi	virreissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive. For dialectal differences between case endings, see Appendix:Votic dialects.

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “vire”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎^[3], 2nd edition, Tallinn

Yola

Alternative forms

• vier

Etymology

From Middle English fyr, from Old English fȳr, from Proto-West Germanic *fuir.

Pronunciation

• IPA^(key): /viːr/
• IPA^(key): [ˈfəi̯ər]

Noun

vire

1. fire