perä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: pera

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *perä, from Proto-Finno-Ugric *perä. Cognates include Estonian pära, Erzya пря ‎(prja, head), Udmurt бэр ‎(ber).

Noun[edit]

perä

  1. The aft part of anything, the rear, the back, the tail end
  2. (nautical) The stern of a vessel.
  3. The butt of a gun.
  4. (dialectal) A neighbourhood
  5. In certain idioms, the truth or the foundation.
  6. (colloquial) The bottom or the ass.
  7. (archaic) ground. The sense still lives in compound terms, such as:
    maaperä
    kallioperä
    suoperäinen
    järkiperäinen (lit: grounded on reason) = rational
    perätön = ungrounded

Declension[edit]

Inflection of perä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative perä perät
genitive perän perien
partitive perää periä
illative perään periin
singular plural
nominative perä perät
accusative nom. perä perät
gen. perän
genitive perän perien
peräinrare
partitive perää periä
inessive perässä perissä
elative perästä peristä
illative perään periin
adessive perällä perillä
ablative perältä periltä
allative perälle perille
essive peränä perinä
translative peräksi periksi
instructive perin
abessive perättä perittä
comitative perineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


Võro[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *perä.

Noun[edit]

perä ‎(genitive perä, partitive perrä)

  1. back, rear
  2. rear end, rear part
  3. backside
  4. bottom

Inflection[edit]

Derived terms[edit]